Isonokkakaija

Isonokkakaija (Tanygnathus megalorynchos) on indonesialainen isonokkainen kaija.

Isonokkakaija
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Papukaijalinnut Psittaciformes
Heimo: Kaijat Psittaculidae
Suku: Nokkakaijat Tanygnathus
Laji: megalorynchos
Kaksiosainen nimi

Tanygnathus megalorynchos
Boddaert, 1783
Katso myös

  Isonokkakaija Wikispeciesissä
  Isonokkakaija Commonsissa

Koko ja ulkonäkö

Linnun pituus on noin 41 cm ja paino 260–325 g. Sen höyhenpuku on enimmäkseen vihreä, yläperä on sininen, yläsiivellä on sinisen, mustan ja keltaisen kirjavointia, vatsapuoli on kellanvihreä, alasiipi, pyrstön kärki ja rinnan sivut ovat keltaiset. Nokka on punainen, koivet vihertävänharmaat ja iiris kellanvalkoinen. Sukupuolet ovat samanvärisiä. Eräs yksilö eli vankeudessa 23-vuotiaaksi.[2]

Esiintyminen

Isonokkakaijat elävät useilla Indonesian itäosan saarella, muun muassa Malukussa, Raja Ampatissa, Talaudissa, Sangirissa, Saranganissa, Pienillä Sundasaarilla ja Itä-Timorissa. Laji on siirretty ainakin Etelä-Filippiinien Balutille. Sen elinympäristön ala on 50 000–100 000 neliökilometriä ja populaation koko on noin 110 000 yksilöä. Lajista tunnetaan viisi alalajia: megalorynchos, affinis, subaffinis, hellmayri ja sumbensis.[3]

Elinympäristö

Lajia tavataan varttuneissa metsissä 1 000 m korkeudelle merenpinnasta, myös kookospalmuviljelmillä.

Lisääntyminen

Lisääntymiaika on elo-joulukuussa. Pesä on korkealla suuren puun kolossa tai onkalossa. Naaras munii kaksi munaa.

Ravinto

Ruokavalio koostuu hedelmistä, pähkinöistä ja viljasta.

Lähteet
  • Forshaw, Joseph M. & Cooper, William T. 1977: Parrots of the World. - T.F.H. Publications, Inc. New Jersey. ISBN 0-87666-959-3
  • World Parrot Trust (englanniksi)

Viitteet
  1. BirdLife International: Tanygnathus megalorynchos IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 23.4.2014. (englanniksi)
  2. AnAge (englanniksi)
  3. ITIS
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.