Isoniittu

Isoniittu (myös Isoniitty) on kulmakunta ja entinen koulupiiri Somerolla lähellä Ypäjän rajaa.

Isoniituntietä Pitkäjärven Isoniitulla.

Luonnonympäristö

Isoniitty on osa laajaa, Somerolta Loimaalle ulottuvaa savitasankoa, josta paikoin kohoaa kalliosydämisiä moreenimäkiä. Alueen halki kulkee katkonainen harjujakso, joka alkaa Pitkäjärven Kankaannummesta ja jatkuu Vilukselan Piilikankaalle. Ympäristön korkein kohta on harjujaksoon kuuluva Munitunmäki, joka kohoaa 124 metrin korkeuteen.[1] Alueen eteläosassa virtaa vähäisessä notkossa Ruokjoki, joka laskee Paimionjoen sivujokeen Palojokeen. Alueen pohjoisosaan ulottuvat Loimijoen sivujoen Kuusjoen latvahaaroina olevat ojat.

Historiaa

Alun perin Isoniitty oli Someron Pitkäjärvellä sijaitsevan Långsjön kartanon ulkotila[2], josta kartanon jouduttua toisen maailmansodan jälkeen maanluovutusvelvolliseksi muodostettiin suuri joukko viljelystiloja Muolaasta tulleelle siirtoväelle.[2] Ruokjoen varressa Kalahovissa oli Pitkäjärven Långsjön kartanon omistajalla Waldemar Sagulinilla (1852–1915) 1900-luvun alkupuolella kalanviljelyslaitos[3][4].

Isoniityn koulupiiri perustettiin vuonna 1946, koulu aloitti toimintansa vuokrahuoneissa vuonna 1946 ja sai oman koulutalon vuonna 1950.[5] Isoniityn sivutilan entisten alueiden ohella koulupiiriin tuli kuulumaan myös vanhempia lohkotiloja sekä Vilukselan kylästä että Pitkäjärveltä.[6][7] Koulun toiminta lakkasi vuonna 1966.[8] 1960-luvulle asti Isoniityllä oli myös kauppa.

Yhdessä Kaurakedon kanssa Isoniitty oli Someron entisistä koulupiireistä ainoa toisen maailmansodan jälkeen perustettu.[8]

Nykyään

Nykyään Isoniitty on osa Someron Pitkäjärven kyläkeskuksen vaikutusaluetta.

Lähteet
  • Aaltonen, Esko: Ajanjakso vuodesta 1870 nykyaikaan. Teoksessa: Aaltonen, Esko (toim.): Someron historia II. Forssa: Forssan kirjapaino, 1958.

Viitteet
  1. Geokartta Geologian tutkimuskeskus. Arkistoitu 27.9.2007.
  2. Pitkäjärvi eli Långsjö Pertti Toukkari. Arkistoitu 13.11.2009. Viitattu 1.11.2008.
  3. Aaltonen 1958: 493-500.
  4. Kalahovi Kansalaisen karttapaikka. Maanmittauslaitos. Viitattu 16.9.2010.
  5. Aaltonen 1958: 627.
  6. Seetula, Irja (toim.): Kaahinojan kahden puolen. Hyrsynkulmaa Vähäsuolta Saarikkoon, s. 13-14, 17. [Ypäjä]: Hyrsynseudun kyläyhdistys, 2000.
  7. Lehtonen, Kaarin: Someron ja Somerniemen kulttuurimaisema ja vanha rakennuskanta, s. 475-477. Turku: Turun maakuntamuseo, 1990. ISBN 951-9125-77-9.
  8. Horila, Tapio: Someron kunnan koululaitos 1882-1982. Somero: Someron kunta, 1982.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.