Isomyrskyliitäjä
Isomyrskyliitäjä (Macronectes giganteus) on Antarktiksen ja eteläisten merialueiden raskastekoinen ulappaliitäjälaji.[2]
Isomyrskyliitäjä | |
---|---|
Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
Tieteellinen luokittelu | |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
Luokka: | Linnut Aves |
Lahko: | Ulappalinnut Procellariiformes |
Heimo: | Ulappaliitäjät Procellariidae |
Suku: | Isomyrskyliitäjät Macronectes |
Laji: | giganteus |
Kaksiosainen nimi | |
Macronectes giganteus |
|
Katso myös | |
Isomyrskyliitäjä Wikispeciesissä |
Koko ja ulkonäkö
Lintu on maksimissaan 95 cm pitkä ja 4,5 kg painava, albatrossien kokoluokkaa oleva lintu. Sukupuolet ovat samannäköiset. Nuoret linnut ovat kauttaaltaan mustanpuhuvia, vanhemmiten ne muuttuvat rusehtavan ”epäsiisteiksi” väritykseltään. Linnusta esiintyy myös valkea värimuoto.[2]
Levinneisyys
Isomyrskyliitäjä on eteläisten ja Antarktisten merialueiden lintu.[2]
Elinympäristö
Ulappalintuna lintu voi ruokailla merellä, mutta se pesii saarilla tai rannikon läheisyydessä.[2]
Lisääntyminen
Pesä rakentuu pikkukivistä ja kasvinosista, muodostaen matalan keon maahan. Lintu muodostaa pesimäyhdyskuntia. Emot ja poikaset voivat pesällä häirittynä puolustautua sylkemällä pahantuoksuista öljyä.[2] Pesässä on tyypillisesti yksi muna, jota haudotaan 60 päivää. Poikasta ruokitaan kolme viikkoa. Poikanen lähtee lentoon neljän kuukauden iässä, mutta saavuttaa sukukypsyyden vasta 6–7 vuoden ikäisenä.
Ravinto
Lintu syö merellä kalaa, krilliä ja muuta meren pieneläimistöä. Maalla se syö hylkeiden ja pingviinien haaskoja ja voi tappaa myös muita itseään pienempiä merilintuja ravinnokseen.
Lähteet
- BirdLife International: Macronectes giganteus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.1. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 15.11.2013. (englanniksi)
- Colin Harrison ja Alan Greensmith: Koko maailman linnut. Helsinki: Helsinki Media, 1995. ISBN 951-875-637-6.