Isokirjopeippi

Isokirjopeippi eli värinokkonen (Solenostemon scutellarioides, syn. Plectranthus scutellarioides, Coleus blumei, Coleus ”hybridus”, Coleus pumilus) on helppohoitoinen ja myrkytön koristekasvi. Se kasvaa alkuperäisenä Kaakkois-Aasiassa ja Oseanian pohjoisosissa.[1]

Isokirjopeippi
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Lamiales
Heimo: Huulikukkaiskasvit Lamiaceae
Suku: Kirjopeipit Solenostemon
Laji: scutellarioides
Kaksiosainen nimi

Solenostemon scutellarioides
(L.) Codd
Synonyymit
Katso myös

  Isokirjopeippi Wikispeciesissä
  Isokirjopeippi Commonsissa

Kasvin historiaa

Isokirjopeippi on jo vanha koristekasvi Suomessakin. Varsinkin jugendkaudella, vuosina 1890–1915 Suomen rahvas kasvatti sitä maaseudulla huonekasvina.

Tuntomerkit

Isokirjopeippi kasvaa 30–60 senttimetriä korkeaksi.[2] Ominaista kasville ovat kirkasväriset lehdet, yleensä punaiseen ja lilaan vivahtavat sävyt. Alun perin kasvi on trooppinen rikkakasvi. Värinokkonen-nimensä se on saanut nokkosta muistuttavasta ulkonäöstään.

Levinneisyys

Isokirjopeipin levinneisyysalue käsittää koko Kaakkois-Aasian ja ulottuu pohjoisessa Taiwaniin ja Kiinan kaakkoisrannikolle, lännessä Intiaan ja Sri Lankaan, etelässä Australian pohjoisrannikolle ja idässä Salomonsaarille.[1]

Hoito ja kasvatus

Isokirjopeippi menestyy ikkunalaudalla, parvekkeella ja amppelissa sekä valoisalla paikalla ulkona. Kasvin voi idättää siemenestä, itämisaika on 2–3 viikkoa 20 °C:ssa. Kylvö tehdään yleensä tammi-kesäkuussa. Kasvi lisääntyy helposti myös pistokkaasta, ja juurruttaminen on helppoa. Kasvia tulisi nyppiä n. 5 viikon välein ja myös leikata, jolloin haaroittuminen on runsaampaa. Kukkimaan kasvia ei kannata päästää, sillä kukat vievät värikkyyden lehdistä. Värikkyyttä heikentää myös liian typpipitoinen lannoitus. Kasvia ei pidä päästää kuivumaan; se viihtyy valoisassa paikassa. Mullan tulisi olla hieman hapanta. Ruukkukasvina isokirjopeippi kasvaa yleensä noin 30 cm:n korkuiseksi[3], mutta onpa se Suomessa kasvanut yli 80 cm korkeaksi pensaaksikin; isossa ruukussa, hyvässä valossa ja hyvin lannoitetussa, kosteassa mullassa. Isokirjopeipin normaali elinikä on muutama vuosi.

Lähteet
  1. USDA, ARS, National Genetic Resources Program: Plectranthus scutellarioides information from NPGS/GRIN Germplasm Resources Information Network. Beltsville, Maryland: National Germplasm Resources Laboratory. Viitattu 11.3.2013. (englanniksi)
  2. Daves Garden
  3. Exotic Garden

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.