Isokikla
Isokikla[2] (Cichla ocellaris) on kirjoahventen (Cichlidae) heimoon kuuluva makeissa vesissä elävä kalalaji.[3]
Isokikla | |
---|---|
![]() |
|
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
Luokka: | Luukalat Osteichthyes |
Alaluokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
Lahko: | Cichliformes |
Heimo: | Kirjoahvenet Cichlidae |
Suku: | Cichla |
Laji: | ocellaris |
Kaksiosainen nimi | |
Cichla ocellaris |
|
Synonyymit[1] | |
|
|
Katso myös | |
Koko ja ulkonäkö
![](../I/Cichla_ocellaris.jpg.webp)
Isokikla voi kasvaa korkeintaan 74 senttimetrin mittaiseksi ja painaa korkeintaan 6,8 kilogrammaa. Lajilla on kylkiviivalla noin 67–82 suomua. Kummallakin kyljellä on 3–4 tummaa juovaa.[3]
Levinneisyys ja elinympäristö
Isokiklaa tavataan Ranskan Guayanasta, Guyanasta ja Surinamesta. Lajia on myös tuotu Aasiaan, Pohjois-Amerikkaan ja Oseaniaan.[4] Sen elinympäristöä ovat kosket sekä hitaasti virtaavat, matalat joet. Isokikla elää parvissa. Laji käyttää ravinnokseen pikkukaloja, useimmiten rihmakupusillejä (Dorosoma petenense), moskiittokaloja (Gambusia affinis), tilapioita ja isoaurinkoahvenia (Lepomis macrochirus). Isokikla voi kutea ympäri vuoden, useimmiten sadekauden alkaessa. Laji munii yhden kudun aikana keskimäärin 9 000–15 000 mätimunaa, joiden halkaisija on noin 1,4 millimetriä. Isokikla elää noin 24–27 asteen lämpöisissä vesissä vähintään viiden metrin syvyydessä.[3]
Lähteet
- Synonyms of Cichla ocellaris FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 23.10.2020. (englanniksi)
- Markku Varjo, Lauri Koli ja Harri Dahlström: Maailman kalojen nimet, s. 86. Suomen Biologian Seura Vanamo, 2004. ISBN 951-9108-13-0.
- Cichla ocellaris (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 23.10.2020. (englanniksi)
- Countries of Cichla ocellaris FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 23.10.2020. (englanniksi)