Isohaarahaukka

Isohaarahaukka on väriltään ruosteenruskea. Sen syvälovinen pyrstö on tiilenpunainen ja pää harmahtava. Mustakärkisten siipien alapinnalla erottuu laaja valkea alue. Se on haarahaukkaa (Milvus migrans) kirkasvärisempi ja solakampi. Isohaarahaukan pituus on noin 61–66 senttimetriä, siipiväli noin 175–195 senttimetriä, ja paino noin 757–1 221 grammaa.

Isohaarahaukka pesii siellä täällä ympäri Eurooppaa, luoteisimmassa Afrikassa, Kanariansaarilla sekä miltei hävinneenä Kap Verdellä. Laji on ihmisvainon takia voimakkaasti taantunut pääosassa esiintymisaluetta. Euroopassa vahvin kanta on Saksassa. Etelä-Ruotsin kanta kasvaa hitaasti. Euroopassa pesii 19 000–25 000 paria, mikä on 95 % koko maailman populaatiosta. Suomessa sitä tavataan satunnaisesti mutta lähes vuosittain. Laji on havaittu Suomessa 50–60 kertaa.[2]. Pohjoisimmat populaatiot ovat muuttolintuja, jotka talvehtivat Välimerenmaissa.

Isohaarahaukka suosii avoimia ympäristöjä, kuten ruoho- ja viljelysmaita sekä avoimia metsämaita.

Isohaarahaukka käyttää muun muassa vanhoja hiirihaukan tai korpin pesiä. Pesä on tavallisesti lehtipuussa, joskus harvoin kalliojyrkänteellä. Pesä voi olla käytössä useita vuosia peräkkäin, joskus jopa 17 vuotta. Se verhoilee pesänsä mitä kummallisimmilla aineksilla, niistä on löydetty muun muassa alusvaatteita ja nallekarhuja. Pesään naaras munii 1–4 munaa, tavallisimmin kaksi, joita haudotaan 31–32 päivää. Haudonta alkaa jo ensimmäisestä munasta, joten kolmimunaisen pesyeen haudonta kestää noin 38 päivää. Naaras hoitaa pääosan hautomisesta, joskin koiras voi päivällä hautoa lyhyitä hetkiä, alle puoli tuntia kerrallaan. Naaras lämmittää ja hoivaa poikasia ensimmäiset kaksi viikkoa, jolloin koiras huolehtii poikueen ravinnosta. Myöhemmin molemmat emot saalistavat. Poikaset oppivat lentämään noin seitsemän viikon ikäisinä, mutta jos ravintoa on ollut niukasti, voi lentoonlähtö onnistua vasta 60–70 päivän iässä. Poikaset lähtevät syysmuutolle vanhempiensa kanssa. Laji on sukukypsä kaksivuotiaana.

Isohaarahaukka voi toisinaan risteytyä haarahaukan kanssa.[3] Tällainen haarahaukan ja isohaarahaukan pari yritti pesiä myös Suomessa vuonna 2016, mutta pesintä epäonnistui.[3]

Isohaarahaukka syö lähinnä haaskoja sekä pieniä nisäkkäitä ja lintuja. Sille kelpaavat kuitenkin myös sammakkoeläimet, matelijat, kalat ja kastemadot.

• Cramp, Stanley (päätoim.) 1980: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa. Vol. II. – Oxford University Press. Hongkong.

• Isohaarahaukka Lintukuva-verkkopalvelussa
• Isohaarahaukka (Arkistoitu – Internet Archive) Petri Pietiläinen - www.ppie.net