Iso Suola-aavikko

Iso Suola-aavikko[1] eli Dasht-e Kavir[1] (pers. ‏دشت كوير‎), aiemmin Kavirin aavikko[2] on noin 55 000 neliökilometrin laajuinen[2] aavikko Pohjois-Iranissa. Aavikon pohjoisosa kuuluu Semnanin, eteläosa lähinnä Esfahanin ja itäosa paljolti Etelä-Khorasanin provinssiin.

Aavikon sijaintia havainnollistava kartta.

Aavikon persiankielinen nimi on muodostettu sanoista dasht ’kivinen tasanko’ ja kavir ’suolasuo’. Dašt-e Kavirin merkitys on siten ’kivinen suolatasanko’.[2] Encyclopedia Iranican mukaan aavikon paikallinen tai historiallinen nimi ei ole kuitenkaan Dasht-e Kavir, joka nimi lienee peräisin 1800-luvun ulkomaalaisilta löytöretkeilijöiltä. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta paikalliset yhteisöt ovat yleensä viitanneet paljaisiin aavikkotasankoihin nimillä kavīr, lūt tai bīābān, ilman yksilöllistä nimeä. Suurinta aavikkoa kutsuttiin vain Isoksi kavīriksi (Kavīr-e bozorg).[3]

Ison Suola-aavikon länsiosassa on Kavirin kansallispuisto, joka kuuluu Unescon biosfäärialueohjelmaan. Biosfäärialueella (4 200 km²) asui vuonna 2002 noin 35 000 eri heimoihin kuuluvaa ihmistä.[4] Kavirin kansallispuisto sijaitsee noin sata kilometriä Qomista itään ja noin 120 kilometriä Teheranista kaakkoon. Iso Suola-aavikko jatkuu kauas tämän kansallispuiston itäpuolelle. Iso Suola-aavikko on noin 390 kilometriä leveä.[5] Ulottuvuus pohjoisesta etelään on noin 150 kilometriä.[3] Aavikon paimentolaisasukkaat vaihtavat asuinpaikkaansa vuodenajan mukaan. He muuttavat syksyllä ja keväällä korkealla vuoristossa olevien laidunmaiden tai Ison Suola-aavikon luoteisten reunamaiden välillä, Khorasanin tai Semnanin rajan jommallekummalle puolelle, ja tuottavat lihaa myytäväksi Teheraniin.[3]

Iso Suola-aavikko on alimmillaan noin 400 metriä merenpinnan yläpuolella.[6] Aavikolla on suuria suolapannuja. Iso Suola-aavikko muodostaa etelämpänä sijaitsevan Ison Hiekka-aavikon kanssa pääosan Iranin keskitasangosta. Sen paikalla oli kymmeniä miljoonia vuosia sitten valtameri, jonka kuivuessa maaperään on jäänyt suolakerrostumia.[7]

Aavikon vuotuinen sademäärä jää alle sadan millimetrin.[3] Matkustamista ei suositella seudulle kesällä, sillä ilman lämpötila voi tällöin nousta 50 °C:een[8] tai ylikin. Tammikuun keskilämpötila on 22 °C ja toukokuun 40 °C. Ilma on erittäin kuivaa. Ilman keskimääräinen suhteellinen kosteus on alle 30 prosenttia, kesällä se laskee joskus liki nollaan prosenttiin.[6]

• 
  Tuulen muokkaavia hiekkadyynejä.
• 
• 
  Sora-aavikkoa.
• 
• 
• 
  Maranjabin kuiva aavikon suolajärvi Kavirin kansallispuistossa.
• 
  Kuiva Maranjabin suolajärvi.
• 
  Kylä Isolla Suola-aavikolla. Huomaa rakennusten tuulihormit.
• 
  Maranjabin aavikon kasvistoa.
• 
  Maranjabin karavanserai
• 
  Suola-aavikon paimentolaisia