Iso Arajärvi (Vesilahti)

Järvi on 6,2 kilometriä pitkä, 850 metriä leveä ja sen pinta-ala on 176 hehtaaria. Se muodostuu kahdesta järvialtaasta, joiden nimet ovat Kivijärvi ja Iso Arajärvi. Järven nimi kokonaisuudessaankin on Iso Arajärvi, mutta tässä tekstissä käytetään näitä nimiä järvialtaista. Altaita erottaa toisistaan alle 15 metriä leveä Salmenporras, jonka ylittää kävelysilta. Järvi on kaakko-luode-suuntainen ja sen rantaviivan pituus on 15,9 kilometriä.[1][2]

Kivijärvi on 1,2 kilometriä pitkä ja 850 metriä leveä. Järvessä on 100 metriä pitkä Kuttusaari ja salmen suussa sijaitsee pieni luoto. Siihen laskee kuusi suo-ojaa, joista Akisoja on suurin. Se tuo sekä ojitettujen Akissuon, Ruskearahkan ja Isorahkan kuivatusvesiä että Pikku Oravajärven, Sarvijärven ja Särkijärven laskuvesiä. Toinen suuri oja on Kiilo-oja, joka laskee Kivijärven etelärantaan tuoden mukanaan Iso-Kiilon ja Pikku-Kiilon vedet. Kivijärven pohjoisrannasta lähtee Iso Arajärven laskuoja Pussimäenoja, joka laskee kolmen kilometrin jälkeen Hirvijärveen. Järven rannan lähellä sijaitsee yksi maatila ja yli 30 vapaa-ajan asuntoa. Myös Kuttusaaressa on asunto.[1][2][3]

Iso Arajärven järviallas on 4,9 kilometriä pitkä ja 700 metriä leveä. Siinä on neljä rannanläheistä luotoa ja kaksi suurempaa saarta. Järven keskivaiheilla on 130 metriä pitkä Vuorenojansaari ja sen vieressä 40 metriä pitkä Pispansaari. Tämä järviallas on luodattu. Sen mukaan järven luoteispää on korkeintaan 8 metriä syvää ja Arajärvenkulman vaiheilla sijaitsee syvin 24-metrinen kohta. Keskimäärin noin 15-metrinen syvänne jatkuu tämän kohdan molempiin suuntiin noin kilometrin verran. Altaaseen laskee seitsemän metsä- ja suo-ojaa. Yksi ojista laskee järven itäpäässä Kolunpäähän. Se on Vähä Arajärven laskuoja, joka putoaa seitsemän metriä 230 metrin matkallaan. Altaan lähiympäristössä on sijainnut kolme maatilaa. Rannoille on rakennettu lähes 140 vapaa-ajan asuntoa. Niille johtaa tiet Viialasta ja Krääkkiöstä. Ronkionvuoren ja Palanutvuoren kohdilta järven ylittää Vesilahden ja Akaan välinen raja, jolloin järven itäpäästä kuuluu kilometrin verran Akaaseen. Kolunpään etelärannassa on suojeltua metsää.[1][2][3]

Järven vedenlaatua on tässä esitelty käyttäen vuosina 2012, 2013 ja 2015 tutkittua tietoa. Järven pintavesi on ollut kirkasta (keskimäärin 0,6 FNU), veden näkösyvyys on ollut keskimäärin 2,9 metriä ja vedenväri on ruskea (väriluku 40–56 mg(Pt)/l, keskiarvolla 46 mg(Pt)/l). Veden sähkönjohtavuus on keskimmäärin 4,5 mS/m, mikä on suomalaisessa järvessä normaali taso. Humuksen liukeneminen järven valumisvesiin on pääasiallinen syypää vedenväriin ja se myös muuttaa veden lievästi happamaksi. Järven pintaveden happamuustaso on ollut keskimäärin pH 7,0. Talvella happamuustaso on pH 6,9, mutta kesällä se kohoaa arvoon pH 7,2. Veden puskurikyky happamoitumista vastaan on tyydyttävä (keskimäärin 0,15 mmol/l). Silloin järvi ei ole välittömässä vaarassa happamoitua. Järven vesi lämpötilakerrostuu selvästi talvisin ja kesäisin. Silloin järven pohjan lähellä alusvedessä voi olla hyvinkin erilaiset olosuhteet kuin päällysvedessä. Alusveden happamuustaso on talvella pH 6,5 ja kesällä pH 6,3. Päällysveden happipitoisuus on ollut kesäisin 8,2 mg/l, jolloin hapen kylläisyys oli 82%. Talvisin se on ollut 11,4 mg/l (kylläisyys 89%). Alusveteen ei lämpötilakerrostumisen vuoksi tule kovin paljon happitäydennystä. Siellä on happipitoisuus ollut kesäisin 5,1 mg/l (kylläisyys 41%) ja talvisin 6,7 mg/l (kylläisyys 50%). Näiden arvojen perusteella voidaan järven happitilanne kokonaisuudessaan luokitella tyydyttäväksi. Päällysvedessä fosforipitoisuudet ovat olleet keskimäärin 10 µg/l ja kesällä pitoisuudet ovat olleet keskimäärin 5 µg/l ja talvisin 9 µg/l. Typpipitoisuudet ovat olleet päällisvedessä keskimäärin 395 µg/l (vaihteluvälillä 360–460 µg/l). Tulosten perusteella järvi voidaan luokitella karuksi.[2]

Vuonna 1855-1856 julkaistussa Kalmbergin kartastossa järven nimi kirjoitettiin "Arajärvi" ja sen koillispäätä nimitettiin Kivijärveksi. Sen eteläpuolelle oli merkitty Kirin torppa, mikä tarkoitti todennäköisesti Kiven torppaa.[4]

Vuoden 1959 peruskartassa järveen oli jo kaivettu ensimmäiset suo-ojat. Kivijärven ympäristön soilla oli latoja, muttavapaa-ajan asuntoja ei näkynyt. Onkimäen kylän tie kulki järven ohi nykyisellä tavalla. Vuoden 1980 kartassa järven rannoille oli ilmaantunut runsaasti mökkejä.[5][6][7][8][9][10]