Iso-olkikukka

Iso-olkikukka (Xerochrysum bracteatum) on asterikasvien heimoon ja kaulusolkikukkien eli iso-olkikukkien sukuun kuuluva koristekasvi, joka on alkujaan kotoisin Australiasta ja Papua-Uusi-Guineasta.[1][2] Lajin muita nimiä ovat jättiolkikukka, tarhaolkikukka ja tarhakultakäpälä.[3]

Iso-olkikukka
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Asterales
Heimo: Asterikasvit Asteraceae
Alaheimo: Asteroideae
Tribus: Gnaphalieae
Suku: Iso-olkikukat Xerochrysum
Laji: bracteatum
Kaksiosainen nimi

Xerochrysum bracteatum
(Vent.) Tzvelev
Synonyymit
  • Bracteantha bracteata (Vent.) Anderb. & Haegi
  • Helichrysum bracteatum (Vent.) Andrews
Katso myös

  Iso-olkikukka Wikispeciesissä
  Iso-olkikukka Commonsissa

Ulkonäkö ja koko

Iso-olkikukka on yksivuotinen, pystykasvuinen ruohokasvi, jonka viljelty muoto saavuttaa 40–100, villimuoto 20–80 senttimetrin korkeuden. Australialaisen villimuodon varsi on haarautumaton, joskus tyvihaarainen; varressa on karkeita karvoja ja lyhyitä rauhasia. Kasvin peitsimäiset lehdet ovat kooltaan 12 × 0,3–3 senttimetriä, teräviä, molemmin puolin vihreitä, kaljuja tai harvakarvaisia ja alapinnaltaan tahmeiden rauhasten peittämiä. Villimuodon lehdet ovat noin 1,5–10 senttimetriä pitkiä ja 5–20 millimetriä leveitä, etenkin reunoista karkeakarvaisia.

Viljelty iso-olkikukka kukkii heinäkuusta syyskuuhun, villimuoto maaliskuusta toukokuuhun. 1,5–5,5-senttiset kukkamykeröt sijaitsevat yksittäin versojen päissä. Villimuodon kukat ja suojuslehdet ovat kullankeltaisia, viljelylajikkeilla väri voi olla myös oranssi, punainen, violetti, vaaleanpunainen tai valkoinen. Kukkaa ympäröi epäsäännöllinen suojuslehtien muodostama seppele, jonka varsi voi olla jopa 15 senttimetriä pitkä. Mykerökukan halkaisija on 2,5–3 senttimetriä ja sitä ympäröivät paperimaiset ylälehdet, jotka alkuvaiheessa avautuvat, myöhemmin kääntyvät jälleen peittämään kukkaa. Sisemmät ylälehdet ovat kirkkaankeltaisia tai vaaleahkoja, ulommat joskus punaraidallisia. Hedelmä on nelikulmainen ja noin 3,5 millimetriä pitkä pähkylä, jonka höyhenmäisten karvojen peittämät lenninhaivenet ovat keltaisia tai vaaleahkoja.

Kasvin kromosomiluku on 2n = 28.

Levinneisyys ja elinympäristö

Alkuperäisellä levinneisyysalueellaan Australiassa iso-olkikukka kasvaa yleisenä avoimissa tai suljetuissa metsissä hiekkaisella tai osin savisella maaperällä. Eurooppaan laji saapui 1700-luvun viimeisellä neljänneksellä; ensimmäisen kasvitieteellisen kuvauksensa laji sai vuonna 1803 ranskalaiselta kasvitieteilijältä ja kirjastonhoitajalta Etienne Pierre Ventenatilta. Hän tunnisti kasvit, joita Napoleonin ensimmäinen vaimo Joséphine de Beauharnais kasvatti puutarhassaan Malmaisonin linnassa. Vuonna 1808 laji kulkeutui Napoleonin mukana Berliinin kasvitieteelliseen puutarhaan. 1800-luvun puolivälissä laji koristi jo useimpia saksalaisia puutarhoja.

Käyttö

Iso-olkikukkaa käytetään laajalti koristekasvina kesäkukkaryhmissä sekä leikko- ja kuivakukkana. Kasvia viljellään myös pelloilla, jonne se kukkiessaan houkuttelee lukuisia hyönteisiä.

Kasvattaminen

Australiassa lajista esiintyy sekä yksi-, kaksi- että monivuotisia muunnoksia, mutta Euroopassa sitä kasvatetaan tavallisemmin yksivuotisena. Euroopassa ruukkukasvit voidaan talvehdittaa valoisassa ja viileässä paikassa. Kasvi on vaatimaton, mutta se tarvitsee hyvin läpäisevän maaperän. Australiassa lajia kutsutaan nimellä "golden everlasting", Englannissa puolestaan "paper daisy". Kukkakimppuun tai -asetelmaan tarkoitetut kuivakukat leikataan ennen kuin kukinnot ovat kokonaan avautuneet. Tämän jälkeen ne tulisi ripustaa joksikin aikaa ylösalaisin ilmavaan ja pimeään huoneeseen, jotta väri säilyy paremmin.

Lajikkeita

Iso-olkikukasta on olemassa lukuisia lajikkeita, joista tunnetuimpia ovat:

  • 'Monstrosum': Vaihtelevan väristen kukkien halkaisija on 8 senttimetriä.
  • 'Nanum': Lajike saavuttaa vain 30-50 senttimetrin korkeuden.
  • 'Prinzess of Wales': Kukat kullankeltaisia, kuten villimuodolla.
  • 'Strohmuckl': Valittiin vuonna 2005 Baijerissa vuoden parvekekasviksi.

Kuvia
  • Villimuoto
    Villimuoto

Lähteet
This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.