Iso-Belt

Iso-Belt (tansk. Storebælt) on Tanskan saarten, Fynin ja Sjællandin, välissä sijaitseva salmi. Se on levein Tanskan salmista. Iso-Belt on 64 kilometriä pitkä ja leveys kapeimmassa kohdassa on 20 kilometriä.[1]

Sana belt on latinan sanan balteus ’vyö’ (myös sanan Baltia) sukulaissana. Germaanisissa kielissä se tarkoittaa vanhastaan merensalmea. Islantilaisessa saagassa tavataan Tanskan salmiin viittaava nimi, Beltisund, jo 1200-luvulla. Vuonna 1660 eräs saksankielinen kartta liittää sanan eteen jo suureen kokoon viittaavan etuliitteen, kirjaamalla muodon Der Grosse Beldt.[1]

Salmen läpi kulkee yli 20 metrin syvyinen laivaväylä, ja näin ollen se on tärkein merireittilähde? Itämeren ja Pohjanmeren välillä. Salmi on muun muassa kampelan, meritaimenen, turskan ja nokkakalan elinympäristöä.

Vuonna 1997 salmen yli avattiin kaksiosainen Ison-Beltin silta, joka yhdistää Fynin ja Sjællandin saaret Sprogøn saaren kautta. Fynistä Sprogøhön kulkee matala auto- ja rautatiesilta (läntinen silta). Sprogøltä Själlannille vie siltayhdistelmä (itäinen silta), joka on 6 790 metriä pitkä. Siltayhdistelmän keskellä on riippusilta, jonka alituskorkeus on 65 metriä merenpinnasta. Sillan ylitys on maksullista. Esimerkiksi enintään 3,5 tonnia painavan henkilöauton ylitysmaksuna perittiin 33 euroa kesällä 2015.[2] Rautatie kulkee itäisen Sprogøltä Själlannille tunnelissa.

Suomen ja Tanskan välinen riita 1991–1992

Ison-Beltin sillan rakentamisen alettua 1991 Suomi haastoi Tanskan kansainväliseen tuomioistuimeen vapaan kauttakulkuoikeuden rikkomisesta, koska sillan valmistuttua Rauma-Repola Oy:n valmistamat öljynporauslautat eivät olisi mahtuneet kulkemaan sillan ali. Suomi veti riidan pois ennen pääkäsittelyä, koska Tanskan pääministeri oli puhelinneuvottelussa suostunut maksamaan korvauksia Suomen valtiolle siitä, että Rauma-Repola muuttaa lauttojen tuotantotapaa sellaiseksi, että ne voidaan kuljettaa sillan ali. Suomen asiamiehenä jutussa oli Martti Koskenniemi.

Lähteet

  1. Hakulinen, Kerkko: ”Iso-Belt”, Paikannimet, s. 224. Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 951-0-27676-6.
  2. Toll Charges Storebaelt.dk. Arkistoitu 13.11.2017. Viitattu 31.7.2015. (englanniksi)


    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.