Ismo Junni
Ismo Kullervo Junni (kesäkuu 1943 – 3. marraskuuta 1995 Helsinki) oli suomalainen sarjamurhaaja, joka surmasi vaimonsa ja neljä ryyppykaveriaan[1]. Useat hänen suorittamistaan surmatöistä olivat murhapolttoja Kivinokan kesämaja-alueella Helsingissä.
Ominaista Junnin tekemille surmatöille oli se, että hän irrotti uhreiltansa hampaita. Esimerkiksi pahoinpitelyn päätteeksi hän kiskoi vaimoltaan irti hampaan ja myöhemmin varasti uhrinsa hammasproteesin, jota esitteli ryyppykavereilleen.[2]
Henkirikokset
Junni teki ensimmäisen henkirikoksensa elokuussa 1980, jolloin hän surmasi Helsingin Kontulassa vuotta nuoremman vaimonsa. Ismo Junnia kuultiin asiassa, mutta todisteet eivät riittäneet häntä vastaan. Tapaus kirjattiin tapaturmaksi.[2]
Seuraavan surman Junni teki Kivinokan kesämaja-alueella heinäkuussa 1986. Tällöin uhreiksi joutuivat hänen ryyppykaverinsa Seppo Mäntyniemi ja Juha Väre. Surmatyöt Junni täydensi sytyttämällä kesämajan tuleen.[2]
Syyskuussa 1986 Junni surmasi ryyppykaverinsa Matti Haapasen polttamalla tämän kesämajaansa.[2]
Viimeinen surmatyö tapahtui vuonna 1988.[2] Tällöin Junni poltti Pauli Sirosen tämän kesämajaan.[1]
Junni osoitti sairaalloista kiinnostusta kalmoihin, ja hän jopa pyrki ruumishuoneelle töihin, jonne häntä ei kuitenkaan huolittu.[1]
Kiinnijääminen
Vuonna 1990 Junnin täysi-ikäiseksi varttunut poika paljasti poliisille, että äidin kuolema ei ollut tapaturma. Ismo Junni otettiin kuulusteluihin, jossa hän yllättäen tunnusti kaikki surmatyöt vuosien varrelta.[2][1]
Helsingin raastuvanoikeudessa Junni perui tunnustuksensa ja väitti pyrkineensä miellyttämään kuulustelijoitaan. Raastuvanoikeus kuitenkin katsoi hänet syylliseksi vaimonsa tappoon, Seppo Mäntyniemen, Juha Väreen, Matti Haapasen ja Pauli Sirosen murhiin sekä murhapolttoihin ja tuomitsi tämän elinkautiseen vankeuteen helmikuussa 1992.[2][1]
Helsingin hovioikeus muutti vaimon kuoleman rikosnimikkeen törkeäksi pahoinpitelyksi ja törkeäksi kuolemantuottamukseksi. Rangaistusseuraamus ei kuitenkaan muuttunut. Junni kuoli vuonna 1995 suorittaessaan elinkautista rangaistustaan.[1]
Lähteet
- ”Hammasmurhaaja”, Kännö, Eila toim.: Pohjolan poliisi kertoo 1993. Pohjolan poliisin urheiluliitto 1993.
- Markkula, Hannes: ”Murhapolttajalla viisi uhria”, Suomalainen murha 1991–1994, s. 13–17. Helsinki: Eurooppalainen kustannustalo, 1994. ISBN 951-96267-2-7.
- Kivinokan surmaajalle kolme elinkautista taposta ja murhista, Helsingin Sanomat 7.2.1992
- murha.info [vanhentunut linkki]
Viitteet
- Rikostarinoita Suomesta - Hammasmurhaaja
- Markkula, Hannes: ”Murhapolttajalla viisi uhria”, Suomalainen murha 1991-1994, s. 13–17. Helsinki: Eurooppalainen kustannustalo, 1994. ISBN 951-96267-2-7.
Aiheesta muualla
- Rikostarinoita Suomesta: Hammasmurhaaja Elävä arkisto. Yleisradio.