Ismail Mire

Ismail Mire Elmi (1862 Lasadar – 1950 Ogaden) oli somalialainen runoilija ja sotilas. Hän toimi komentajana Dervissivaltiossa.

Ismail Mire vietti nomadin elämää ennen kuin liittyi Dervishin osavaltion johtajan Mohammad Abdille Hassanin joukkoihin. Vuonna 1910 hän ja hänen ratsuväkensä hyökkäsivät Berberan kaupunkiin, brittien hallinnolliseen keskustaan Somaliassa. Tämä rohkea hyökkäys teki suuren vaikutuksen kaupungin väestöön ja oli tärkeä psykologinen voitto dervissijoukoille. Vuonna 1913 Dul Madobassa hän johti Dervish-joukot voittoon Ison-Britannian armeijassa, tappaneen brittiläisen komentajan Richard Corfieldin. Tiedottaakseen Mohammed Abdullah Hassanille taistelusta hän lähetti hänelle runon, jossa hän lauloi voiton.

Mire käytti lahjakkuutensa runoilijana innostaakseen ihmisiä runoillaan Jihadiin siirtomaavaltoja vastaan. Kun hänen vaimonsa valitti, että hän oli niin kaukana, hän kirjoitti runon, jossa hän totesi, että taistelu maansa ja uskontonsa puolesta on tärkeämpää kuin perhe ja hiljainen elämä. Hänen somalialaiset vastustajansa reagoivat myös runoilla, joissa kritisoitiin Surta ja hänen taisteluaan.

Lopulta vuonna 1920 britit voittivat Dervissivaltion, kuninkaalliset ilmavoimat pommittivat pääkaupunkia Talehia ja joitain muita tärkeitä paikkoja. Vaimonsa lisäksi Ismail Miren koko perhe tapettiin. Tappion jälkeen hän ja hänen vaimonsa eläkkeellä nomadina Pohjois-Somaliassa. Siellä hän jatkoi uusien hallitsijoiden kritisointia runoillaan. Vuonna 1936 murhattiin hänen läheinen ystävänsä, joka kehotti häntä kirjoittamaan runoja tästä tapahtumasta. Kun murhatun miehen poika kosti yhdelle murhaan syyllistyneistä vuonna 1946, Ismail Mire pidätettiin väkivallan kehottamisesta runoillansa. Vapautumisensa jälkeen hän asui taas nomadina; noin 1950 hän kuoli Ogadenin alueella.[1]