Iranin vallankumouskaarti

Islamilainen vallankumouskaarti (pers. ‏ سپاه پاسداران انقلاب اسلامی‎, Sepāh-e Pāsdārān-e Enqelāb-e Eslāmi, ”kaartilaisten armeija”), Pāsdārān-e Enqelāb (pers. ‏پاسداران انقلاب‎), "vallankumouskaartit", Pāsdārān, ”kaartilaiset”, Iranissa myös Sepāh, ”armeija”, on Ruhollah Khomeinin vuonna 1979 perustama sotilaallinen järjestö. Vallankumouskaartin on määrä suojata Iranin islamilaista valtiojärjestystä mm. sotilaskaappauksia ja toisinajattelijoita vastaan. Niinpä Iranissa on tämä vakinaiselle armeijalle rinnakkainen sotilasorganisaatio. Vallankumouskaartilla on 125 000 sotilasta maa-, meri ja ilmavoimissaan. Kaartilla on tiedustelupalvelu ja erikoisjoukkoja, mm. Quds-joukot, joka Yhdysvaltain mielestä tukee ulkomaisia terroristeja. Kaarti kontrolloi myös Iranin strategisia ohjuksia. Vallankumouskaarti valvoo kansanmiliisi Basijia. Vallankumouskaartilla on suuria yritysomistuksia ja sen arvioidaan olevan nykyisessä vuoden 2011 Iranissa 3. suurin liikelaitos. Vahvan sosiaalisen, poliittisen, sotilaallisen ja liiketaloudellisen asemansa vallankumouskaarti on saanut Mahmud Ahmadinežadin presidenttikaudella varsinkin vuoden 2009 mielenosoitusten aikana ja sen jälkeen.

Iranin vallankumouskaarti
سپاه پاسداران انقلاب اسلامی
Järjestön tunnus.
Järjestön tunnus.
Toiminnassa 1979–
Valtio  Iran
Puolustushaarat
Koko n. 250 000 sotilasta[1]
Komentajat
Nykyinen komentaja Hossein Salami
Tunnettuja komentajia Mohammad Ali Jafari

Vuonna 2010 vallankumouskaartin komentajana toimi kenraali Mohammad Ali Jafari.

Historia

Vallankumouskaarti perustettiin vallankumouksen jälkeen 1979 kokoamaan yhteen islamilaiselle vallankumoukselle uskolliset puolisotilaalliset joukot ja vastineeksi vakinaisille asevoimille.

Ajatollah Khomeini antoi määräyksen kaartin perustamisesta Teheranissa 5. toukokuuta 1979. Se oli aluksi suoraan kaksitoistajäsenisen vallankumousneuvoston uskonoppineiden alainen ja siihen kuului noin 30 000 jäsentä.

Irakin–Iranin sodan alettua Irakin hyökkäyksellä syyskuussa 1980 Pasdaran sai nopeasti siirrettyä joukkoja rintamalle. Sitä käytettiin aluksi kurdikapinallisia vastaan, mutta myöhemmin myös armeijan yksikköjen rinnalla rintamalla. Pasdaran sai tehtäväkseen organisoida kansanmilitia Basijin. Vuonna 1985 Iranin uutistoimisto ilmoitti Basijissa olevan lähes kolme miljoonaa vapaaehtoista. Basij-joukkoja käytettiin ihmisaaltohyökkäyksissä irakilaisia vastaan.

Ensimmäinen Pasdaranin komentaja oli opettaja Abbas Zamani, joka oli yksi Hizbollahin perustajista 1971. Pasdaran oli aktiivinen myös Libanonissa, ja Israelin hyökättyä maahan kesällä 1982 sillä oli noin 1000 henkeä Bekaan laaksossa. Pasdaran tuki Libanonin sisällissodassa Islamilaista Amalia, joka oli Amalin pääsuuntauksesta irronnut ryhmittymä.

Pasdaranilla oli 1986 noin 350 000 jäsentä Basijin lisäksi järjestettynä pataljoonan kokoisiin yksiköihin, jotka toimivat itsenäisestä tai vakinaisen armeijan rinnalla. Se perusti 1986 myös pienet ilma- ja merivoimat ja osallistui iskuihin Persianlahden rahtausta vastaan. Sen merivoimat koostuu lähinnä pienistä pika- ja ohjusveneistä.

1990-luvun puolivälin jälkeen uusin kalusto on mennyt vakinaisille ilmavoimille ja Pasdaranin on menettänyt omien ilmavoimiensa iskukyvyn. Kaarti hallitsee kuitenkin Iranin ohjusjoukkoja, jotka kuuluvat sen ilmavoimiin.

Kaartin erikoisjoukko on nimeltään Niru-e-Qods (al-Quds on Jerusalemin arabiankielinen nimi). Yhdysvaltalaisten lähteiden mukaan sen päätarkoitus ovat ulkomaiset operaatiot, eli kouluttaa ja rahoittaa islamistisia sissiryhmiä.lähde tarkemmin?

Sotilaallisten tehtävien lisäksi kaarti on alkanut Khomeihin kuoleman jälkeen osallistua aktiivisesti erilaisiin taloudellisiin hankkeisiin. Sillä on toimintoja öljysektorilla, maataloudessa ja teiden ja patojen rakennuksessa sekä ajoneuvojen valmistuksessa. Se hallitsee myös suunnattoman rikasta syrjittyjen ja vammautuneiden säätiötä, joka jakaa sosiaalisia avustuksia.

Lähteet
  1. Its Missiles Did Little Damage, but Iran Has More Potent Weapons nytimes.com. Viitattu 5.5.2020. (englanniksi)
This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.