Islamilainen tiede

Islamilainen tiede on viitannut käsitteenä kahteen tapaan käsitellä fyysisen maailman ilmiöitä islamilaisen sivilisaation piirissä. Ensimmäinen liittyy uskonnolliseen yhteyteen, missä Koraani profeetta Muhammedin saamina ilmestyksinä sekä häneen liitetyt traditiot määrittelevät suhdetta luontoon. Toinen tapa oli maallisempi ja liittyy hellenistisen luonnonfilosofian kääntämiseen kreikasta arabiaksi 700-luvun lopulta alkaen Lähi-idän abbasidikalifaatissa.[1]

Islamilainen ajattelu teki 800-luvulla erottelun "uskonnollisten tieteiden" (al-ulum al-shariyya) ja "antiikin tieteiden" (ulum al-awail) välillä. Vaikka jälkimmäinen sisälsi myös uskontoa sivuavia aiheita, se edusti periaatteessa rationaalisen ajattelun maailmaa. Uskonnollisissa tieteissä tieto oli "lähetettyä" (manqul), antiikin tieteissä järjenkäytön (maqul) tulosta.[2][3]

Antiikin tieteet (ulum al-awaili)
Pääartikkeli: Tiede keskiajan islamilaisessa maailmassa

Abbasidikalifien omaksuman politiikan mukaisesti pääasiassa 800-ja 900-luvuilla käännettiin valtava määrä antiikin kreikkalaista tieteellistä kirjallisuutta arabiaksi. Tässä jäljiteltiin Persian sassanidihallitsijoiden aloittamaa käännöstoimintaa. Sen perusteluna Persiassa oli koota yhteen Zarathustran kirjan "Avestan" sisältämä muinainen viisaus.

Abbasidikalifien ja kalifaatin johtavan eliitin kiinnostus tieteisiin johti siihen, että islamilainen maailma siirtyi monilla tieteenaloilla maailman johtopaikoille 800-luvulta alkaen ja säilytti tämän aseman joillakin aloilla 1400-luvulle asti.[4] Tieteen kehitystä auttoivat kaksi muualta saatua keksintöä: Kiinasta 760-luvulla tullut taito valmistaa lumpuista paperia sekä Intiasta jo 600-luvulla välittynyt numeroiden paikkajärjestelmä sekä nollamerkki, joita alettiin käyttää 800-luvulta alkaen.

Islaminusko kääntyi kuitenkin 900-luvulla dogmaattiseen suuntaan, jossa antiikin tieteisiin alettiin suhtautua entistä suuremmalla epäluulolla. [5] Tieteet silti edistyivät, ja näin tapahtui etenkin formaalisten matemaattisten tieteiden parissa, jotka eivät sisältäneet teologian kannalta ongelmia.[6][7] Trigonometrian alalla saavutettiin ehkä suurimmat edistysaskeleet, mikä oli yhteydessä sen hyödyllisyyteen uskonnon kannalta, koska trigonometriaa tarvittiin Mekan suunnan määrittämisessä.[8]

Kirjallisuuden kääntämistä ja tiedettä, etenkin matematiikkaa, tähtitiedettä, fysiikkaa ("luonnonfilosofiaa") ja lääketiedettä harjoitettiin abbasidikalifaatissa 700-luvun lopulta lähtien. Valtakunnan pirstoutuessa uusia keskuksia olivat myös fatimidien dynastia pääasiassa Egyptissä (900–1100-luvuilla), šiialainen buyidien dynastia Bagdadissa 900–1000-luvuilla sekä turkkilaisten seldzukkien dynastia 1000–1100-luvuilla Keski-Aasiassa. Seldzukit kehittivät uskonnolliset koulut (madrasa), jotka levisivät koko islamilaiseen maailmaan.[9]

Antiikin tieteistä ammentava luonnonfilosofinen traditio oli islamilaisessa maailmassa uusplatonistista aristotelismia, josta käytettiin nimeä falsafa (filosofia). Sen piirissä paljon huomiota sai kysymys siitä, noudattiko luonto muuttumattomia luonnonlakeja vai ei.[10]

1000-luvulta alkaen islam kääntyi entistä kriittisemmäksi luonnontieteitä kohtaan, kun al-Ghazali korosti, että Jumalalla oli täydellinen vapaus, ja ajatus muuttumattomista luonnonlaeista rikkoi tätä periaatetta vastaan.[11] Islam päätyi näin hylkäämään kausaliteetin periaatteen, mitä ilman luonnontieteellistä tutkimusta on mahdoton ajatella. Al-Ghazalin mukaan esimerkiksi tuli ei polttanut ihmistä, vaan Jumala tahtonsa mukaan yhdisti nämä kaksi asiaa toisiinsa kussakin tapauksessa erikseen. Islamissa ei siten voi olla ihmeitä, sillä näennäisesti luonnonlakien vastaiset tapahtumat ovat luonteeltaan samanlaisia kuin muutkin, eli Jumalan tahtomia.[12]

Antiikin tieteestä "islamilaiseksi tieteeksi"

Islamin piirissä on viime aikoina alettu liioitellen korostaa keskiajan islamilaisen maailman tieteellisiä saavutuksia (esim. 1001 Inventions). Seldzukkien valtakunnasta lähteneet islamilaiset madrasat on myös usein tulkittu yliopistoiksi ja esikuviksi eurooppalaisille yliopistoille. Esimerkiksi UNESCO pitää Al-Karaouinen yliopistoa Marokossa maailman vanhimpana yliopistona tällä perusteella.[13]

Antiikin tieteiden sijaan on alettu puhumaan "islamilaisesta tieteestä" tai "arabialais-islamilaisesta tieteestä", vaikka tarkkaan ottaen sanalla yhä tarkoitetaan keskiajan islamilaisessa maailmassa harjoitettua tiedettä.[14] Uudet ilmaisut ovat osin harhaanjohtavia, sillä keskiajan islamilaisten valtakuntien tiedemiehet olivat useammin persialaisia kuin arabeja, ja uskonnoltaan he saattoivat olla myös juutalaisia. Kirjojen kieli saattoi arabian asemesta olla myös persiaa tai hepreaa.

Uusi ilmiö on ollut se, että Koraanista on alettu etsiä modernia tieteellistä tietoa. Esimerkiksi ranskalainen lääketieteen professori Maurice Bucaille katsoo, että Koraanin kuvaukset vastaavat tarkalleen modernin tieteen näkemyksiä monesta asiasta.[15] Peruskoulun oppikirjan mukaan islam on tiedemyönteinen uskonto, sillä "nimenomaan Koraani sai islamilaisen tieteen kukoistamaan." Koraanin kerrotaan sisältävän uutta tietoa luonnosta, jonka vasta nykytiede on saanut selville.[16] Näihin väitteisiin on usein suhtauduttu pilkallisesti.[17]

Tiede islamilaisessa maailmassa nykyisin

Islamilainen maailma, johon kuuluu 1,5 miljardia ihmistä on saanut vain kolme tieteen Nobel-palkintoa vuoteen 2019 mennessä, mikä on yhtä paljon kuin Suomi. Vähäinen palkintomenestys osoittaa joidenkin mielestä, ettei islamilla ja tieteellä enää nykyisin ole juurikaan tekemistä keskenään.[18][19]

Uskonnolliset tieteet (al-ulum al-shariyya)

"Islamilaiset tieteet" varsinaisessa merkityksessä tarkoittavat islamin uskonnollisia tieteitä. Niihin kuuluvat

  • grammatiikka (nahw), jonka avulla selvitetään kielitieteellisesti vaikeita Koraanin kohtia,
  • Koraanin hermeneutiikka (tafsir), jossa Koraania tulkitaan,
  • hadith -tiede, jonka avulla selvitetään hadithien luotettavuutta,
  • Jumalan lain eli šarian sisällön kirkastaminen ja lain tulkinta eli fiqh sekä
  • teologia (kalam), jossa tutkitaan jumalallisen ilmestyksen sisältöjä.[2]

Uskonnolliset tieteet sitoutuvat islamin pyhiin kirjoituksiin, kuten Koraaniin ja islamilaiseen perimätietoon. Näin ne poikkeavat tavanomaisesta tieteenkäsityksestä, joka ei aseta tiedettä uskonnollisiin rajoihin.[20]

Katso myös

Lähteet
  • Huff, Toby E.: The Rise of Early Modern Science. Islam, China, and the West. 3rd edition. Cambridge University Press, 2017. ISBN 978-1-107-57107-5. (englanniksi)
  • Warraq, Ibn: Why I am not a Muslim. Amherst, New York: Prometheus Books, 1995. ISBN 0-87975-984-4. (englanniksi)
  • Rageb, Jamil F.: Islamic culture and the natural sciences. Teoksessa: The Cambridge History of Science. Vol 2. Medieval Science , 2013., s. 27–61. Cambridge University Press, 2013. ISBN 978-1-107-52164-3.
  • Spencer, Robert: The Politically Incorrect Guide to Islam (and the Crusades). Regnery Publishing, 2005. ISBN 978-0-89526-013-0. (englanniksi)
  • Sina, Ali: Understanding Muhammad – A Psychobiography. 4th revised edition 2010. Breinigsville, PA, USA: FaithFreedom Publishing, 2008. ISBN 978-0-9809948-0-3. (englanniksi)

Viitteet
  1. F. Jamil Rageb: Islamic culture and the natural sciences. Teoksessa: The Cambridge History of Science. Vol 2. Medieval Science, s. 27. Cambridge University Press, 2013.
  2. F. Jamil Rageb, 2013, s. 28
  3. Warraq, s. 273 "The Muslims made a distinction between the native or Islamic sciences and foreign sciences. Islamic science consisted of religion and language (Koranic exegesis, the science of hadith, jurisprudence, scholastic theology,; grammar, lexicography, rhetoric, and literature). The foreign sciences or "the sciences of the ancients" were defined as those common to all peoples and religious communities, as opposed to such sciences whose development was peculiar to Islam."
  4. Huff, 2017, s. 54–55
  5. Warraq, s. 273 "A part of the hostility can be attributed to the fact that the ancient authorities were non-Muslim and foreign. All foreign sciences endangered the faith."
  6. Warraq, s. 274 "Both Grunebaum and Renan make the same point that Islamic science developed for a while despite Islam. Grunebaum puts the matter thus: "Those accomplishments of Islamic mathematical and medical science which continue to compel our admiration were developed in areas and in periods where the elites were willing to go beyond and possibly against the basic strains of orthodox thought and feeling.""
  7. Rageb, 2013, s. 29
  8. Huff, 2017, s. 57
  9. Rageb, 2013, s. 32
  10. Rageb, 2013, s. 40–41
  11. Spencer, s. 96 "Al-Ghazali and others took with the very idea that there were laws of nature: that would be blasphemy, a denial of Allah's freedom. To say that he created the universe according to consistent, rational laws, or that he "cannot" do something – as Aquinas affirms here – would be to bind his absolute sovereignty. His will controls all, but it is inscrutable."
  12. Huff, Toby E: The Rise of Early Modern Science. Islam, China, and the West. 3rd edition, s. 90. Cambridge University Press, 2017. ISBN 978-1-107-57107-5. (englanniksi)
  13. Medina of Fez Unesco World Heritage Centre. UNESCO "Founded in the 9th century and home to the oldest university in the world, Fez reached its height in the 13th–14th centuries - - ". Viitattu 25.11.2020.
  14. Komulainen, Matti: Arabit jalostivat Kreikan tiedon uuteen käyttöön Turun Sanomat. 26.3.2012.
  15. Bucaille Maurice: The Bible, the Quran and the Science. The Holy Scriptures Examined in the Light of Modern Knowledge, s. 205. Amazon, 1976 (First French Edition). Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  16. Lehtinen, I., Abdellahi, E. J., & Telaranta, M.: Islam yhteinen uskomme, s. 87. Opetushallitus, 2011.
  17. Ziauddin Sardar: Weird science New Statesman. 25.8.2008.
  18. Sina, s. 244 "As a Muslim you are not allowed to read anything criticizing Islam. It is not that you fear being caught; you are afraid of Allâh and his sadistic punishment. Reading anti-Islamic material shatters your own self-concept of loyalty."
  19. Kari Enqvist: Uskomaton matka uskovien maailmaan, s. 158. WSOY, 2012.
  20. Warraq, s. 273 "Science was perhaps the one cultural area that was least accessible to "Islamization." Moreover, the continued and undiminished hostility of official orthodoxy against the ancient sciences remained as characteristic of Islam as it was of Christianity until deep into the Middle Ages, and of orthodox Jewry to the very threshold of our present time. Knowledge not founded on revelation and tradition was deemed not only to be irrelevant but to be the first step on the path to heresy."
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.