Islom Karimov

Karimov liittyi 1960-luvun alkupuolella Uzbekistanin kommunistiseen puolueeseen ja vuonna 1966 Uzbekistanin suunnittelukomiteaan Gosplaniin. Hän alkoi edetä pian urallaan ja saada vastuullisempia tehtäviä.[3] Karimov toimi ensin Uzbekistanin Gosplanin pääasiantuntijana ja sitten ensimmäisenä varajohtajana.[4]

Vuonna 1966 Karimov meni työhön Uzbekistanin SNT:n suunnitteluministeriöön pääasiantuntijaksi ja yleni myöhemmin ensimmäiseksi varajohtajaksi. Vuonna 1983 hänestä tuli tasavallan valtiovarainministeri, vuonna 1986 varapääministeri ja suunnitteluministeriön puhemies. Heinäkuusta 1989 hän oli Uzbekistanin SNT:n kommunistisen puolueen ensimmäinen sihteeri.[4]

Karimov nimitettiin 1983 Uzbekistanin talousministeriksi ja kolme vuotta myöhemmin ministerineuvoston varapuheenjohtajaksi. Mihail Gorbatšov valitsi hänet 1989 Uzbekistanin kommunistisen puolueen pääsihteeriksi eli käytännössä Uzbekistanin valtionpäämieheksi.[3]

Karimov valittiin Uzbekistanin ensimmäiseksi presidentiksi 24. maaliskuuta 1990. Hän julisti maan itsenäiseksi ja voitti monen ehdokkaan vaalit joulukuussa 1991. Hänen kauttaan pidennettiin kansanäänestyksellä vuonna 1995.[4] Alun perin viisivuotisia presidenttikausia on myöhemmin pidennetty kansanäänestyksellä vuosina 1995 ja 2002, sekä perustuslainmuutoksella 2007.

Tammikuussa 2000 järjestetyissä presidentinvaaleissa Karimov sai 91,9 % annetuista äänistä ja pääsi toiselle presidentin valtakaudelle. ETYJ kieltäytyi lähettämästä vaalitarkkailijoita arvioiden, että maan ympäristö ei anna mahdollisuutta oikeaan vaalikamppailuun. Yhdysvaltojen mukaan vaalit eivät olleet vapaat eivätkä reilut tai antaneet äänestäjille mahdollisuutta tehdä todellisia valintoja. Yhdysvaltain ulkoministeriö huomautti myös, että presidentti Karimovin ainoa näennäinen vastaehdokas kertoi itse äänestäneensä istuvaa presidenttiä.[5]

Karimov kielsi oppositiopuolueiden osanoton joulukuussa 2004 järjestetyissä parlamenttivaaleissa. Vuonna 2005 Andižanin kaupungissa puhkesi hallituksenvastaisia mielenosoituksia, joissa kuoli jopa useita satoja ihmisiä. Kansainvälinen yhteisö arvosteli Karimovin hallintoa mielenosoitusten verisestä tukahduttamisesta. Presidentti Karimov syytti väkivallasta ääri-islamisteja.[6]

Marraskuussa 2007 Uzbekistanin liberaalidemokraattinen puolue nimesi yksimielisesti presidentti Karimovin ehdokkaakseen uudelle kaudelle.[7] Karimov valittiin kolmannelle kaudelle joulukuussa 2007 88,1 prosentin kannatuksella.[8]

Alkuvuodesta 2011 Karimov vieraili Brysselissä Euroopan neuvoston ja Naton vieraana, ja tapasi komission puheenjohtaja José Manuel Barroson ja pääsihteeri Anders Fogh Rasmussenin.[9] Erikoisen vierailusta teki se, että kukaan ei tunnustanut kutsuneensa häntä.[10]