Islam Afganistanissa

Islam on Afganistanissa lähestulkoon ainoa uskonto, sillä väestöstä oli vuonna 2009 muslimeja 99,7%. Heistä oli sunneja 85 - 90 % ja šiioja 10 - 15%). [1] Kansanryhmistä erityisesti hazarat ovat pääasiassa kaksitoistašiialaisia muslimeja.[2] Aiemmin vaikutusvaltaisia seitsenšiialaisia ismailiitteja on enää vähän lähinnä koillisessa Badakshanin laaksoissa.[3]

Osa artikkelisarjaa
Islam maittain
Afrikka
Aasia
Eurooppa (Lähi-Itä)
Pohjois-Amerikka
Oseania
Etelä-Amerikka
Afganistanin kansaryhmät ja kielet.

Maassa on vähäinen hindu- ja sikhiväestö.[4][5] Aikaisemmin Afganistanissa oli suurehko juutalaisvähemmistö, mutta viime aikoina maassa asui tiettävästi vain yksi juutalainen, Zablon Simintov -niminen kauppias[6]. Vuonna 2021 hänkin poistui Afganistanista.[7]

Historia

Afganistan oli joutunut persialaisten sassanidien vaikutuspiiriin, kun Shapur II (309–379) oli vallannut sen alueita 300-luvulla. Persialaisten uskonnoksi vakiintui tuohon aikaan zarathustralaisuus. Afganistanissa buddhalaisuus valtauskontona alkoi 600-luvulla menettää suosiotaan ja korvautua primitiivisellä uskolla magiaan. [8]

Sassanidien hallintojärjestelmä alkoi murtua vuoden 622 jälkeen, kun keisari Herakleios oli lyönyt sassanidien armeijan Armeniassa.[9] Rauhansopimuksen jälkinäytöksenä Persian valtaylimystö murhasi kuningas Khosrau II:n vuonna 628, minkä jälkeen sassanidien valtajärjestelmä romahti. Dynastian hajottua uusia vallanpitäjiä olivat Persiassa asuneet paimentolaisheimot, joita sassanidit olivat värvänneet apujoukoiksi sodankäyntiinsä. Nämä alkoivat myöhemmin kutsua itseään arabeiksi[10] ja uskontoaan islamiksi.[11][12] Todellisia tapahtumia 600- ja 700-luvuilta tunnetaan huonosti, koska aikalaislähteet puuttuvat melkein kokonaan.[13]

Arabivalloituksen myötä islam levisi vähitellen myös Afganistaniin, vaikka arabien ja islamin kulttuurillinen vaikutus vuorilla oli hyvin vähäistä vielä sukupolvia Persian arabivalloituksen jälkeen.[14] Toisin kuin Syyriassa ja Pohjois-Afrikassa arabian kieli ei kyennyt korvaamaan persiaa ja sen murteita. Tämä johtui arabiaa puhuvien valloittajien vähäisestä määrästä.[15]

Syyriaan sijoittuneen umaijadidynastian jälkeen arabikalifaatissa valtaan nousi vuonna 750 Afganistanin naapurista Khorasanista liikkeelle lähtenyt abbasidien arabidynastia. Jo 800-luvulla abbasidit alkoivat menettää otettaan valtakuntansa reuna-alueista. Afganistanin suunnassa valtaa käyttivät Khorasanin persialaiset tahiridit (821-873) ja samanidit (874-1005). Itäisessä Afganistanissa turkkilaiset ghaznavidit olivat islamilainen dynastia vuosina 977-1186. [16] Heitä seurasivat turkkilais-persialaiset ghuridit (1150-1215) ja sen jälkeen mongolivalloittajat.

Shiialaisuus

Hazarat ovat ovat kansallisuus, jonka väestöosuus Afganistanissa on noin kymmenen prosenttia. Lähteissä he alkavat näkyä vasta 1500-luvulla. Näihin aikoihin he ilmeisesti omaksuivat persian kielen ja islamin šiialaisen muodon, kun lähes kaikki muut Afganistanin alueen kansat ovat sunneja. Nykyisin hazarat puhuvat omaa hazaragiksi kutsuttua darin muotoa, jossa on edelleen mongolista periytyvää sanastoa. On arveltu, että hazarat olisivat taustaltaan mongoleja.[17] Toinen shiialainen kansallisuus ovat turkmeenitaustaustaiset kizilbašit, jotka yleensä ovat asuneet Kabulissa ja muissa kaupungeissa.[2]

Uskonnollisuuden piirteitä

Suhtautuminen šariaan

Kaikista muslimimaista šarian kannatus yleiseksi laiksi oli suurinta juuri Afganistanin muslimien keskuudessa (99 %).[18] Heistä 73 % ajatteli, että šaria oli Jumalan antama laki. Vastanneista 67 % katsoi, että šariasta oli vain yksi oikea tulkinta. Lisäksi 61 % katsoi, että šariaa tuli soveltaa myös ei-muslimeihin.[19]

Afganistanin muslimit suosivat myös jyrkempää šarian soveltamista kuin useimmissa muissa tutkituissa maissa. Haureuteen syyllistyneen kivittämistä kuoliaaksi kannatti 84 % Afganistanin muslimeista[20] ja kuolemantuomiota islamista luopumisen takia 79 %.[21] Ruoskinnan tai varkaan käden katkaisemisen hyväksyi 81 % muslimeista.[22] Afganistanin muslimeista 39 % hyväksyi "usein tai joskus" terroriteot siviilejä vastaan islamin puolustamiseksi. Kokonaan siviileihin kohdistuneen terrorin torjui 40 % muslimeista.[23]

Evoluutioteoriaan uskoi 26 % Afganistanin muslimeista.[24] Uskonnollisilla johtajilla toivoi 53 % olevan suuri vaikutus politiikkaan. Vahvaa johtajaa demokratian sijaan kaipasi 51 % vastaajista.[25]

Naiset ja šaria

Afganistanin muslimeista 4 % hyväksyi abortin, 45 % hyväksyi ehkäisyn avioliitossa, moniavioisuuden hyväksyi 27 %, avioeron 24 %. Muslimeista 65 % katsoi, että pojilla tulisi olla suurempi perintöosuus kuin tytöillä. Vastanneista 66 % katsoi, että naisen tuli aina totella miestään. Vastanneista 30 % katsoi, että nainen sai itsenäisesti päättää, käyttääkö hän islamilaista huivia. Vastaajista 24 % katsoi, ettei koskaan ollut oikeutettua kivittää kuoliaaksi naista, joka oli syyllistynyt aviorikokseen tai esiaviolliseen seksiin. [19] 

Buddhalaisuuden vaikutus islamiin

Islamin syntyessä Afganistan oli vielä buddhalainen. Muistona maan buddhalaisuudesta olivat myös ne valtavat Buddhan patsaat Bamiyanin maakunnassa, jotka talibanit räjäyttivät vuonna 2001.[26] Afganistanista tulleet virkamiehet alkoivat näkyä kalifien hovissa Bagdadissa, kun kalifi al-Mansur (754–775) nimitti hovinsa korkeisiin asemiin Iranin Khorasanista tullutta persialaista ylimystöä.[27] Erityisen vaikutusvaltaiseksi kohosi Barmakidien suku, jonka jäsenet olivat olleet korkea-arvoisia buddhalaisia pappeja Afganistanin Nava Viharassa (Nawbahar) lähellä Balkhia.[28] Barmakidit olivatkin abbasidien jälkeen Bagdadin rikkain ja kuuluisin suku.[29] He saavuttivat valtansa huipun kalifi Harun al-Rašidin (786–809) aikana, jolloin barmakidi Yahua ibn Khalidin väitetään käytännössä hallinneen valtakuntaa kalifin asemesta.[30]

Kielitieteilijä Markus Groß arvelee, että Barmakidit toivat islamiin vaikutteita Afganistanin buddhalaisuudesta. 700-luvun alkuun sijoitetussa arabialaisessa selonteossa kuvataan pohjois-afganistanilaista Nava Viharan buddhalaisluostaria kankaalla peitetyksi kuutioksi, jonka ympäri uskovat kiersivät ja jota he kumarsivat. Kuvaus muistuttaa Kaabaa, vaikka pyhäkön kiertäminen toisaalta tunnetaan kaikissa maailmanuskonnoissa.[31] Barmakidit olivat olleet juuri Nava Viharan suojelijoita,[32] ja heidän valtakautensa ajalta ovat peräisin varhaisimmat viittaukset pyhiinvaelluksesta Mekkaan.[33] Myös pyhiinvaeltajien pukeutumisessa on nähty merkkejä buddhalaisvaikutteista.[34]

Katso myös

Lähteet
  • Axworthy, Michael: Iranin historia. Mielen valtakunta. Suomentanut Tapani Kilpeläinen. Into, 2013. ISBN 978-952-264-191-5.
  • Groß, Markus: Buddhistische Einflüsse im frühen Islam? Teoksessa: Teoksessa: M. Groß & K-H. Ohlig (toim.) Schlaglichter. Die beiden ersten islamischen Jahrhunderte, s. 220-274. Verlag Hans Schiler, 2008. ISBN 978-3-89930-224-0. Teoksen verkkoversio. (saksaksi)
  • Groß, Markus: Early islam: an alternative scenario. Teoksessa: Herbert Berg (toim.) Routledge Handbook on Early Islam, s. 320–321. Routledge, 2018. ISBN 978-0-367-87107-9.
  • Gutas, Dimitri:  Greek Thought, Arabic Culture. The Graeco-Arabic Translation Movement in Baghdad and Early Abbasid Society (2nd–4th/8th–10th centuries). Routledge, 1998. ISBN 0-415-06133-4-2. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  • Kennedy, Hugh: When Baghdad Ruled the Muslim World. The Rise and Fall of Islam's Greatest dynasty. Da Capo Press, 2004. 978-0-306-81480-8
  • Kennedy, Hugh: The Great Arab Conquests. Phoenix, 2007. ISBN 978-0-7538-2389-7.
  • Nevo, Y. E. & Koren, J: Crossroads to Islam. The origins of the Arab religion and the Arab state. Amherst, NY: Prometheus Books, 2003). ISBN 1-59102-083-2.
  • Pew Research Center: The World’s Muslims: Unity and Diversity. Complete Report PDF Pew Research Center. 9.8.2012. Viitattu 28.3.2021.
  • Pew Research Center: The World’s Muslims: Religion, Politics and Society. Complete Report PDF 30.4.2013 Pew Research Center.
  • Popp, Volker: The early history of islam, following inscriptional and numismatic testimony. Teoksessa: Karl-Heinz. Ohlig & Gerd-R. Puin (toim.) The Hidden Origin of Islam. New Research into its Early History, s. 17–124. Prometheus Books, 2010. ISBN 978-1-59102-634-1. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  • Sergejeff, Andrei: Afganistanin historia - Silkkitietä kulttuurien risteykseen. Gaudeamus, 2011. ISBN 978-952-495-219-4.
  • Silverstein, Adam J.: Islamic History: A Very Short Introduction. Oxford University Press, 2010. ISBN 978-0-19-954572-8.
  • Webb, Peter: Imagining the Arabs. Arab Identity and the Rise of Islam. Edinburgh University Press, 2016. ISBN 978 1 4744 2643 5. (englanniksi)
  • Zarinkoob,Abdolhossein: Two Centuries of Silence. Suomentanut Avid Kamgar. authorhouse, 2016 (alkuteos 1957). ISBN 978-1-5246-2253-4. (englanniksi)

Viitteet
  1. Afghanistan The World Factbook. 2021. Central Intelligence Agency.
  2. Sergejeff, 2011, s. 32
  3. Sergejeff, 2011, s. 29, 124
  4. Religion (Arkistoitu – Internet Archive) Central Asia & Tthe Caucasus
  5. Non-Muslims Afghanistan: A Country Study. Library of Congress, 2001.
  6. Afghanistan Jewish Virtual Libary. Viitattu 13.7.2012. (englanniksi)
  7. Oreck, Alden: Afghanistan Virtual Jewish History Tour The Virtual Jewish World. Viitattu 2.9.2021.
  8. Sergejeff, 2011, s. 69
  9. Nevo & Koren, 2003, 48
  10. Webb, 2016
  11. Nevo & Koren, 2003, s. 10, 43; Axworthy, 2013, s. 89
  12. Michael Axworthy: Iranin historia, s. 89. into, 2013.
  13. Zarinkoob, 2016
  14. Sergejeff, 2011, s. 71
  15. Kennedy, 2007, s. 199
  16. Silverstein, 2010, s. 22
  17. Sergejeff, 2011, s. 23
  18. Pew Reseach Center: The World’s Muslims: Religion, Politics and Society 30.4.2013. Pew Research Center. Viitattu 27.3.2021.
  19. Pew Researc Center, 2013, Complete Report PDF
  20. Pew Research Center, 2013, Complete Report PDF s. 221
  21. Pew Research Center, 2013, Complete Report, PDF, s. 55
  22. Pew Research Center, 2013, Complete Report PDF s. 220
  23. Pew Researc Center, 2013, Complete Report PDF s. 216
  24. Pew Researc Center, 2013, Complete Report PDF, s. 181
  25. Pew Researc Center, 2013, Complete Report PDF, s. 176
  26. Flood, F. B.: ”Between cult and culture: Bamiyan, Islamic iconoclasm, and the museum. The Art Bulletin 84 (2002), 651–655. (englanniksi)
  27. Gutas, Dimitri: Greek Thought, Arabic Culture, s. 53. Routledge,, 1998. ISBN 0-415-06133-4-2.
  28. Bennison, A.K.: The great caliphs. The golden age of abbasid empire, s. 28. Tauris, 2011.
  29. Hugh Kennedy: When Baghdad Ruled the Muslim World. The Rise and Fall of Islam's Greatest dynasty, s. 37–38. Da Capo Press, 2004.
  30. Kennedy, 2004, s. 42.
  31. Groß, 2008, s. 226–227
  32. Hugh Kennedy: When Baghdad Ruled the Muslim World. The Rise and Fall of Islam's Greatest dynasty, s. 37–38. Da Capo Press, 2004.
  33. Popp: The early history of islam, s. 92. Prometheus, 2010.
  34. Groß, 2018, s. 320–321; Groß, 2008, s. 248
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.