Isku Mogadishuun

Somalian sisällissodan syttymisen jälkeen Yhdistyneet kansakunnat aloittivat rauhanturvaoperaation Somaliassa vuonna 1993. YK veti kuitenkin lopulta suuren osan joukoistaan pois ja Mogadishussa asejoukkoja johtanut Farrah Aidid alkoi tehdä iskuja jäljelle jääneitä joukkoja vastaan. Yhdysvaltain armeijan RANGERS-joukkojen Delta Force ja 160. SOAR saavat tehtäväkseen vangita kaksi Aididin läheistä apulaista, Omar Salad Elmin ja Abdi Hassan Awale Qeybdiidin.[1]

Joukot iskevät rakennukseen Mogadishussa, ja Delta Force -joukot vangitsevat Elmin ja Qeybdiidin. Ranger-joukot ja amerikkalaiset helikopterit joutuvat kuitenkin ankaran tulituksen kohteeksi. Ylikersantti Matt Eversmann (Josh Hartnett) johtama ryhmä lasketaan alas virheellisesti korttelia kauempana. Korpraali Todd Blackburn (Orlando Bloom) katkaisee puolestaan selkänsä pudotessaan helikopterista. Ylikersantti Jeff Struecker (Brian Van Holt) johtaa pari Humvee-ajoneuvoa suuremmasta kolonasta evakuoimaan Blackburnia. Kersantti Dominick Pilla (Danny Hoch) saa osuman ja kuolee. Tällä välin Clifton “Elvis” Wolcottin (Jeremy Piven) ohjaama Black Hawk -helikopteri Super Six-One saa osuman singosta ja putoaa. Lentäjät kuolevat ja muut mukana olleet vammautuvat.[1]

Everstiluutnantti Danny McKnight (Tom Sizemore) saa määräyksen johtaa Humvee-kolona putoamispaikalle ja pelastaa selviytyneet. Matkalla kolona kärsii useita tappioita ja joutuu lopulta luopumaan yrityksestä saavuttaa paikka. Putoamispaikan saavuttaa kuitenkin joukko Ranger-sotilaita, heidän mukanaan Eversmannin ryhmä. He jäävät suojaamaan paikkaa odotellessaan evakuointia. Nyt myös toinen Black Hawk, Michael Durantin (Ron Eldard) Super Six-Four ammutaan alas. Paikalle tuodaan helokopterilla Delta-joukkojen sotilaat Shughart ja Gordon. He löytävät Durantin elossa, mutta vihollinen lähestyy putoamispaikkaa. Shughart ja Gordon saavat surmansa ja Durant jää vangiksi.[1]

McKnight komentama Humvee-kolona päättää palata tukikohtaansa järjestäytymään uudelleen ja laatimaan suunnitelmaa Ranger-joukkojen ja lentäjien pelastamiseksi. Operaatiota johtava kenraalimajuri William F. Garrison (Sam Shepard) lähettää everstiluutnantin (Steven Ford) pyytämään tukea 10. vuoristodivisioonalta. Seuraavan yön aikana Aididin joukot yrittävät vyöryttää amerikkalaisia Super Six-One -putoamispaikalla. AH-6 -helikopterien onnistuu torjua hyökkäys ilmaiskuin. 10. vuoristodivisioonan kolona saavuttaa loukkuun jääneet amerikkalaiset seuraavana aamuna.[1]

Michael Durantin Black Hawk Super Six-Four Mogadishun yllä 3. lokakuuta 1993

Isku Mogadishuun kertoo ”Task Force Ranger” -joukon iskusta Mogadishuun 3. lokakuuta 1993. Yritys vallata paikallisen kapinallisjohtajan Mohamed Farrah Aididin tärkeitä neuvonantajia menee pieleen joukkojen kohdatessa kiivasta vastarintaa. Tapahtumat tulivat tunnetuksi Mogadishun taisteluna. 18 amerikkalaista kuoli ja 73 haavoittui. Samalla kuoli arviolta yli 1 000 somalia. Toimittaja Mark Bowden haastatteli eri henkilöitä molemmilta osapuolilta ja kävi läpi asevoimien arkistoja. Lopputulos oli vuonna 1997 julkaistu 29:n artikkelin sarja lehdessä The Philadelphia Enquirer. Sarjan pohjalta julkaistiin vuonna 1999 teos Black Hawk Down: A Story of Modern War. Ohjaaja Simon West suostutteli tuottajan Jerry Bruckheimerin ostamaan kirjan elokuvaoikeudet ja antaa Westin ohjata elokuva. Bruckheimer osti oikeudet, mutta Westin otettua sittenkin toisen ohjaajanpestin hän palkkasi ohjaajaksi Ridley Scottin.[1]

Mark Bowden kirjoitti elokuvakäsikirjoituksen ensimmäisen version, mutta myöhemmin Ken Nolan kirjoitti sen uudestaan. Steven Zaillian ja Ezna Sands kirjoittivat puolestaan uudestaan Nolanin version ja heidän jälkeensä Nolan teki vielä uudelleenkirjoituksen, josta lopulta tuli viimeinen versio. Käsikirjoitusten muutosten myötä esimerkiksi poliittista kontekstia ja hahmojen luonnehtimista vähennettiin.[1]

Elokuva sai tukea Yhdysvaltain puolustusministeriöltä. Tuen vastineeksi maksettiin kolme miljoonaa dollaria, ja puolustusministeriöllä oli veto-oikeus käsikirjoitukseen. Ministeriön tuki oli kuitenkin välttämätöntä. Elokuvantekijöiden käyttöön saatiin esimerkiksi Black Hawk -helikoptereita ja niiden lentäjiä. Elokuvan Ranger-joukkojen 40 näyttelijää saivat viikon Ranger-koulutuksen Fort Benningissä ja Delta-joukkojen näyttelijät saivat kahden viikon erikoisjoukkojen koulutuksen Fort Braggissa. Black Hawk -lentäjien näyttelijät tapasivat Michael Durantin ja muita helikopterilentäjiä. Ridley Scott kuvaili sittemmin puolustusministeriön pitäneen elokuvaa värväysvälineenä.[1]

Elokuva oli alun perin tarkoitus kuvata Ammanissa Jordaniassa. Scott ja muut pitivät sitä kuitenkin liian tiheään rakennettuna. Mogadishu sijaitsi sitä paitsi Ammanista poiketen rannikolla. Elokuva päätettiin kuvata sen sijaan Marokossa ja kuvauksia tehtiin Rabatin, Salén ja Kénitran kaupungeissa. Scott tunsi paikat entuudestaan, koska hän oli kuvannut niissä osia elokuvasta Gladiator. Kuvaukset valmistuivat maaliskuun ja kesäkuun välillä 2001.[1]

Elokuvan esitykset alkoivat tammikuun puolivälissä 2002 ja ne jatkuivat huhtikuun puoleenväliin. Elokuvan esitykset haluttiin pitää nopeasti syyskuun 11. päivän terroritekojen jälkeen vielä vallitsevan isänmaallisuuden aikana. Elokuva tuotti kotimaassa 108,6 miljoonaa dollaria ja 64,3 miljoonaa ulkomailla. Kokonaistuotto oli 172,9 miljoonaa. Elokuvan budjetin, mainoskulut ja muut kulut huomioon ottaen lipputulot ylittivät kustannukset ainakin 35 miljoonalla. Elokuva sai neljä Oscar-ehdokkuutta. Lopulta se sai Oscar-palkinnot parhaasta leikkauksesta ja parhaasta äänityksestä.[1]

Kriitikot ottivat elokuvan vastaan pääosin hyvin. Kiitosta sai esimerkiksi elokuvan jatkuva ja tiiviisti muotoiltu toiminta. Jotkin kriitikot ottivat kuitenkin esiin elokuvan tavan esittää somaleja ilman syvällisempää luonnehdintaa. Somalialaisia näyttelijöitä elokuvassa ei ole lainkaan. Elokuva käsittelee itse taistelun tapahtumat melko tarkasti, mutta ei juurikaan esittele tapahtumien laajempaa maailmanpoliittista taustaa. Elokuvassa on myös muutamia epätodenmukaisuuksia. Sotilaat eivät oikeasti esimerkiksi pidä kypäriä, joissa lukee heidän sukunimensä. Yksityiskohta oli ohjaaja Scottin oma keksintö, koska yleisön oli näin hänen mielestään helpompi erottaa eri hahmot.[1]

• Janne Rosenqvist, Film-o-holic: [2]

• Jari Tomppo, FilmFIN: [3]

• Raimo Miettinen, Filmgoer: [4]