Isao Tomita

Isao Tomita (jap. 冨田 勲; 22. huhtikuuta 1932 Tokio – 5. toukokuuta 2016 Tokio[1]) oli japanilainen säveltäjä, sovittaja ja soittaja, joka oli tunnetuimpia ja arvostetuimpia syntetisaattorimusiikin pioneereja.

Tomita syntyi Tokiossa ja vietti varhaisen lapsuutensa isänsä kanssa Kiinassa. Palattuaan Japaniin hän otti yksityisoppitunteja säveltämisessä ja orkestraatiossa opiskellen samalla taidehistoriaa Tokion Keio-yliopistossa. Hän valmistui 1955 ja ryhtyi täyspäiväiseksi säveltäjäksi. Hän sävelsi pääasiassa televisiota, elokuvia ja teatteria varten. Tomita sai lukuisia palkintoja 1950- ja 1960-luvulla sävellyksistään ja tuli kenties Japanin tunnetuimmaksi nykyajan säveltäjäksi.

Kuultuaan Wendy Carlosin levyjä, joissa soitettiin Bachin musiikkia syntetisaattorilla, Tomita oli niin syvästi vaikuttunut, että päätti alkaa tehdä itse jotain vastaavaa. Vuonna 1973 Tomita muodosti Plasma Music -nimisen elektronisen musiikin ryhmän, ja vietti noin vuoden ajan rakentaen kotistudiotaan, jonne hän hankki itselleen saman Moogin valmistaman Modular III -syntetisaattorimallin, jolla Carlos oli levyttänyt ensimmäisen albuminsa. Tomitan ensimmäinen syntetisaattori-levy, Switched-On Rock, ilmestyi vuonna 1972, mutta hänen varsinainen läpimurtonsa oli vuonna 1974 julkaistu Snowflakes are Dancing, joka sisälsi syntetisaattorilla ja mellotronilla esitettyjä sovituksia Claude Debussyn pianosävellyksistä. Levy erottui Carloksen barokkityylisistä levyistä sekä muista tuolloin markkinoilla olleista klassisen musiikin syntetisaattorisovituksista, koska Tomita oli ottanut huomattavia vapauksia sovituksensa suhteen. Alkuperäisteokset olivat vain pianolle tehtyä materiaalia, mutta Tomitan monelle raidalle nauhoitetut sovitukset kuulostivat enemmän syntetisaattorien orkesterilta. Dynaamiset vaihtelut ja mitä erilaisimmat Moog-syntetisaattoreiden äänensävyt antoivat sovituksille erittäin omintakeisen ilmeen.

Tomitan uraauurtava levy Snowflakes Are Dancing (1974), kuvassa säveltäjä Claude Debussy.

Seuraavina vuosina ilmestyivät myös levyt, joissa oli esimerkiksi Stravinskin Tulilintu, Modest Musorgskin Näyttelykuvia sekä Gustav Holstin Planeetat sovitettuna syntetisaattorille. Levyt menestyivät myös kaupallisesti, koska uudenlaiset äänimaisemat onnistuivat herättämään myös suuren yleisön mielenkiinnon. Esimerkiksi Firebird (1975, Tulilintu) myi yli satatuhatta kappaletta ja nousi eri maissa albumilistojen kärkipäähän. Eniten kiistoja herätti Holstin Planeetat-teokseen pohjautuva levy, The Tomita Planets, jossa Tomita otti erilaisia vapauksia teoksen suhteen ja lisäsi kaikenlaisia kommunikaatio- ja moottoriefektejä luomaan levylle sci-fi-tunnelmaa. Holstin perilliset yrittivät saada levyn pois markkinoilta, mutta eivät onnistuneet siinä.

Tomita esiintyi myös konserteissa, joista osa oli spektaakkelimaisia esityksiä suurine ilotulituksineen. Levyjä ilmestyi vuosien mittaan lisää kymmenittäin, esimerkiksi sinfoniaorkesterin kanssa levytetty Tale of Genji (1999), joka pohjautui Genjin tarinaan.