Isabella II

Espanjan Isabella II (esp. Isabel II de España; 10. lokakuuta 1830 – 10. huhtikuuta 1904) oli Espanjan kuningatar vuosina 1833–1868.[1]

Isabella II
Espanjan kuningatar
Valtakausi	29. syyskuuta 1833 –30. syyskuuta 1868
Kruunajaiset	10. marraskuuta 1843
Edeltäjä	Ferdinand VII
Seuraaja	Amadeus I
Sijaishallitsija	Maria Kristiina Baldomero Espartero
Syntynyt	10. lokakuuta 1830 Madrid, Espanja
Kuollut	10. huhtikuuta 1904 (73 vuotta) Pariisi, Ranska
Puoliso	Francisco de Asís de Borbón
Lapset	Isabel de Borbón Alfonso XII María del Pilar de Borbón María de la Paz de Borbón Eulalia de Borbón
Koko nimi María Isabel Luisa de Borbón y Borbón-Dos Sicilias
Suku	Bourbon
Isä	Ferdinand VII
Äiti	Maria Kristiina
Uskonto	roomalaiskatolilaisuus
Nimikirjoitus

Isabella II maanpaossa Pariisissa.

Isabella II Federico de Madrazo y Kuntzin maalauksessa.

Isabella oli Ferdinand VII:n ja tämän neljännen vaimon Maria Kristiinan tyttäristä vanhempi. Isänsä kuoltua alle kolmevuotias Isabella nousi kuningattareksi. Setä Don Carlos karlisteiksi kutsuttune kannattajineen oli eri mieltä vallanperimyksestä, ja vuosina 1933-1839 käytiin Ensimmäinen karlistisota. Isabellan ollessa alaikäinen vuoteen 1843 asti hänen äitinsä ja kenraali Baldomero Espartero toimivat sijaishallitsijoina. Esparteron alaiset syrjäyttivät tämän 1843, ja Isabella julistettiin täysi-ikäiseksi.[1]

Alaikäinen kuningatar ei saanut kunnnon kasvatusta tai koulutusta. Häntä on kuvattu laiskaksi, epäsiistiksi ja huolimattomaksi. Hän sai toteuttaa kaikki oikkunsa. Lisäksi hänellä oli huono iho, jota piti hoitaa merikylpylöissä.[2]

Isabellan täyttäessä kuusitoista hänet vihittiin Bourbon-sukuun kuluvan serkun Francisco de Asís de Borbónin kanssa. Tämä oli luulosairas, harras uskovainen ja huhujen mukaan impotentti. Isabella oli iloluontoinen, hilpeä ja huonosti koulutettu. Avioliitto todettiin pian virheeksi.[3]

Isabellan omalle valtakaudelle 1843–1868 olivat ominaisia poliittiset levottomuudet. Korkeina virkamiehinä palveli sotilaita. Monarkian asemaa heikensivät Isabellan yksityiselämää koskevat juorut. Vuonna1868 hänet pakotettiin luopumaan vallasta ja lähtemään maanpakoon.[1]

Isabella eli Espanjan vallankumouksen jälkeen loppuikänsä maanpaossa Pariisissa,[3] ja hänen hautansa on El Escorialissa.

Isabella II:n kahdestatoista lapsesta viisi saavutti aikuisiän.