Isaac Abrabanel

Isaac Abrabanel syntyi Lissabonissa vuonna 1437 hovimies- ja kauppiasperheeseen. Nuorena hän sai sekä uskonnollisen että sekulaarin koulutuksen. 25-vuotiaaksi asti hän oli jo pitänyt puheita Raamatun sisällöstä synagogassa. Isänsä Judahin tavoin hän toimi Portugalin kuninkaan Alfonso IV:n taloudenhoitajana ja johti taloutta menestyksekkäästi. Alfonson vallan perinyt João II syytti häntä salaliitosta, ja hän joutui vuonna 1481 pakenemaan kahdeksi vuodeksi Kastiliaan. Hän epäonnistui siellä yrityksessään estää juutalaisten karkotus maasta. Hän muutti 1492 Napoliin Ferdinand I:n palvelukseen ja 1503 Venetsiaan, missä hän osallistui muun muassa Venetsian ja Portugalin välisen diplomatian hoitoon. Abranel kuoli Venetsiassa vuonna 1508.[2]

Abrabanel kirjoitti suurimman osan teoksistaan Italiassa, ja suurin osa niistä julkaistiin 1500-luvulla[2]. Teoksissa on usein viittauksia Maimonideen kirjoituksiin, joita Abrabanel usein arvosteli. Hänen filosofinen tuotantonsa onkin lähinnä Maimonideen kommentteja. Erityisesti hän kommentoi Maimonideen teosta Eksyneiden opas ja teorioita maailmasta, sen synnystä ja juutalaisuuden perusteita. Hän uskoi luomisen voineen tapahtua vain ex nihilo eli tyhjästä. Profeetoista ja profetioista hän oli samaa mieltä Maimonideen kanssa ja uskoi, että profeetaksi voi tulla vain puhdassydäminen henkilö, joka voi muuten olla kuka tahansa Jumalan tehtävään valitsema.[3] Maimonideen esittämistä juutalaisuuden 13 prinsiipistä Abrabanel oli sitä mieltä, että niistä ei mikään voinut olla toista tärkeämpi, koska ne olivat kaikki luonteeltaan yliluonnollisia[4]. Abrabanel arvosteli myös joissain Raamatun kohdissa hänen mielestään ilmenevää tukea monarkialle. Hänen mielestään esimerkiksi Venetsiassa ja Genovassa vallinnut tehtäviinsä valittujen tuomarien hallintomuoto oli monarkiaa parempi. Tätä mallia hän ehdotti myös mahdollisen uuden Israelin hallinnon muodoksi. Hän oli myös sitä mieltä, ettei tuleva messias olisi kuningas vaan tuomari ja profeetta.[5]

Kanadassa Montrealissa on hänen muistokseen nimetty puisto.[6]

• Cohn-Sherbok, Dan: Fifty Key Jewish Thinkers. Routledge, 2007. ISBN 0-203-08874-3. (englanniksi)