Suomi – Isänmaa

Suomi – Isänmaa oli lahtelaisen Väinö Kuisman johtama äärioikeistolainen puolue. Järjestö perustettiin vuonna 1993 nimellä Isänmaallinen Oikeisto.[1] Vuosina 2002–2003 se tunnettiin nimellä Suomi Nousee – Kansa Yhdistyy.[2] Vuonna 2006 Matti Järviharjun johtaman Isänmaallisen Kansallis-Liiton ihmiset muodostivat enemmistön yhdistyksen päättävissä elimissä, jolloin puolueen nimi vaihdettiin Suomi – Isänmaasta Suomen Isänmaalliseksi kansanliikkeeksi ja puolue otti käyttöönsä lyhenteen IKL. Tässä yhteydessä Väinö Kuisma halusi irtaantua politiikasta ja hän erosi aiemmin johtamastaan puolueesta.[3]

Suomi – Isänmaa
- Suomi Nousee – Kansa Yhdistyy
- Isänmaallinen Oikeisto

Perustettu 1993
Lopetti 2007 (de facto)
Ideologia nationalismi
Poliittinen kirjo äärioikeisto
Äänenkannattaja Kansallinen Rintama (1993–2000)
Kotisivu netti.fi/~iory

Isänmaallista Oikeistoa edelsi Kuisman johtama uusnatsistinen Arjalainen Germaaniveljeskunta. IO-nimellä aloittaessaan liike luopui natsisymboleista ja inspiraatiota alettiin hakea suomalaisesta mytologiasta, kuten Kalevalasta.[4] IO:n jätettyä rekisteröintihakemuksen yhdistysrekisteritoimisto pyysi Suojelupoliisilta lausuntoa yhdistyksen taustoista.[5] Vastauksessaan Supo totesi läheiset yhteydet kansallissosialistiseen AGV:hen.[6] IO hyväksyttiin yhdistysrekisteriin elokuussa 1994.[7] Vuonna 1996 IO kertoi AGV:n olleen huumoritempaus.[8]

Isänmaallinen Oikeisto julkaisi Kansallinen Rintama -lehteä (ISSN 1236-8210) vuodesta 1993 alkaen. Vuosina 1995–2000 lehti ilmestyi säännöllisesti kuusi kertaa vuodessa.[9][1] IO:lla oli toimintaa pääasiassa Lahdessa.[4] Turussa ja Joensuussa puolueen ja paikallisten skinhead-ryhmien välillä oli yhteistyötä.[4] IO:n Turun paikallisosasto järjesti muun muassa White Power -henkisiä konsertteja.[10]

Puoluerekisteri

IO pyrki puoluerekisteriin 1990-luvulla siinä onnistumatta.[11][4] Tavoite ilmoitettiin jo vuonna 1993 jätetyssä yhdistysrekisterihakemuksessa[6] ja kortteja kerättiin aktiivisesti vuosina 1994–1995[7][12] ja uudelleen vuonna 1999.[13] 2000-luvun alussa IO oli mukana Sinivalkoinen puolue -hankkeessa, johon osallistuivat myös Olavi Mäenpään Kansallinen Rintama ja Järviharjun IKL-yhdistys.[14][15] Projektin epäonnistuttua Kuisma oli hetken Suomen Kansan Sinivalkoisten (ent. KR) puoluesihteeri, mutta hänet erotettiin toukokuussa 2002.[16] Kuisman SNKY merkittiin puoluerekisteriin marraskuussa 2002.[2]

Ohjelma

Puolueen ohjelmaan on kuulunut muun muassa pakolaisvastaisuus, vapaan talouden (markkinavoimien) vastustaminen, suomalaisuuden korostaminen, juutalaisvastaisuus, amerikkalaisvastaisuus, sekä Väinö Kuisman usein korostama juurien ja voiman löytäminen Kalevalasta. Kuisman aikoina jotkut pitivät puoluetta kansallissosialistisena.lähde?

Vaalit
Tulokset
Eduskuntavaalit
Vuosi Edustajat Äänet
2003 0 2 640 0,09 %
Kunnallisvaalit
Vuosi Valtuutetut Äänet
2004 0 337 0,01 %
Europarlamenttivaalit
Vuosi Mepit Äänet
2004 0 1 864 0,11 %

Puolue osallistui eduskunta-, euro- ja kunnallisvaaleihin. Sen ehdokkaita ei valittu eduskuntaan tai valtuustoihin yksissäkään vaaleissa. Maaliskuussa 2005 Suomi – Isänmaa sai kuitenkin ensimmäisen valtuutettunsa, kun hartolalainen Janne Kujala erosi kokoomuksen valtuustoryhmästä muodostaen SI:n ryhmän.[17] Saman vuoden elokuussa Kujala kuitenkin ilmoitti saaneensa työpaikan ulkomailta, ja hän anoi eroa poismuuton vuoksi.

Vuoden 2003 eduskuntavaaleissa SNKY:llä oli oma lista Helsingin, Hämeen, Kymen, Pirkanmaan, Pohjois-Savon ja Uudenmaan vaalipiireissä. Korkeinta kannatus oli Hämeessä (0,4 %).[18] Puolue asetti yhteensä 30 ehdokasta, joiden keski-ikä oli alle 30 vuotta. Ehdokkaista vain yksi oli nainen.[19][20] Helsingin kaupungin, Hämeen ja Pirkanmaan vaalipiireissä ehdokkaina olivat muun muassa niin sanotut Euran Daltonit eli Koistisen veljekset Lasse, Leevi ja Pekka. Heidän saamansa äänimäärät jäivät vaatimattomiksi. Koististen veljet listaan haki vankilasta puolueen ehdokkaana ollut Seppo Lehto, joka oli itse tuolloin etsintäkuulutettu maksamattomien liikennesakkojen takia.[21]

Kunnallisvaaleissa 2004 Suomi – Isänmaa asetti ehdokkaita viidessä kunnassa (Espoo, Hollola, Lahti, Raisio, Vantaa), joissa sen kannatus oli 0,1–0,3 prosenttia.[22]

Lähteet
  1. Keitä me olemme? (SNKY 2002)
  2. Puoluerekisteriin merkityt ja siitä poistetut puolueet (Arkistoitu – Internet Archive) (Oikeusministeriö 13.8.2009)
  3. Tähti, Tuomas: Matti Järviharju puhuu! Tuomas Tähti. 21.1.2020. Viitattu 3.2.2020.
  4. Kyösti Pekonen, Pertti Hynynen & Mari Kalliala: The New Radical Right Taking Shape in Finland (Helsingin yliopiston yleisen valtio-opin laitos)
  5. Sipilä, Jarkko: Supo tutkii Isänmaallisen oikeiston taustaa. Ryhmä haluaa puolueeksi[vanhentunut linkki] (Helsingin Sanomat 4.2.1994)
  6. Sipilä, Jarkko: Suojelupoliisi: Isänmaallisella oikeistolla yhteys uusnatseihin[vanhentunut linkki] (Helsingin Sanomat 15.3.1994)
  7. Isänmaallinen oikeisto yhdistysrekisteriin[vanhentunut linkki] (Helsingin Sanomat 23.8.1994)
  8. IO:n taistelu paikalliselta ruohonjuuritasolta valtakunnalliseksi ideologiseksi vaikuttajaksi (Kansallinen Rintama 6/1996)
  9. Faktaa Kansallinen Rintama -mielipidelehdestä (SNKY 2002)
  10. Puheenjohtaja Kuisman legendaarinen linja-puhe I.O:n 1996 syyskuun julistuskokouksessa (Kansallinen Rintama)
  11. Etusivu (Isänmaallinen Oikeisto 1999)
  12. Rislakki, Jukka: Äärimmäisenä oikealla[vanhentunut linkki] (Helsingin Sanomat 11.6.1995)
  13. Janne Ahonen sanoutui irti äärioikeistosta[vanhentunut linkki] (Helsingin Sanomat 14.3.2000)
  14. Krp:n laboratorio löysi väärennöksiä mäenpääläisten kannattajakorteista Turun Sanomat. 14.9.2002. Arkistoitu 27.9.2011. Viitattu 20.7.2022.
  15. Ylimääräinen yhdistyksen kokous 23.10.2001 (Sinivalkoinen puolue 2001)
  16. SKS:n tiedote 17.12.2002
  17. Kuisma, Väinö: Suomi – Isänmaalle ensimmäinen valtuutettu! (Suomi – Isänmaa 29.3.2005)
  18. Tulos (Oikeusministeriö 19.3.2003)
  19. Ehdokkaiden ikäjakautuma sukupuolen mukaan puolueittain 2003 (Tilastokeskus 14.2.2003)
  20. Ehdokkaiden lukumäärä sukupuolen mukaan puolueittain ja vaalipiireittäin 2003 (Tilastokeskus 14.2.2003)
  21. Helsingn Sanomat eduskuntavaalikone 2003 : Pirkanmaan vaalipiiri : 23 Lehto Seppo
  22. Tilastokeskuksen PX-Web-tietokannat: Kunnallisvaalit 1976–2017 (Tilastokeskus 2017)

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.