Irving Penn

Irving Penn (16. kesäkuuta 1917 Plainfield, New Jersey, Yhdysvallat – 7. lokakuuta 2009 New York, New York, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen valokuvaaja.[1]

Uran alku

Irving Penn opiskeli Aleksei Brodovitšin oppilaana Philadelphia Museum Schoolissa, josta hän valmistui vuonna 1938. Hänen piirustuksiaan ilmestyi Harper's Bazaarissa, ja hän myös maalasi. Hän lähti Meksikoon maalaamaan, mutta työ ei luistanut toivotusti, joten hän palasi New Yorkiin, jossa pääsi tuttavuuksien kautta suunnittelemaan kansia Voguelle. Kun lehden kuvaajat eivät halunneet toteuttaa hänen suunnitelmiaan, hän ryhtyi kuvaamaan itse.[2] Valokuvaajan ura pääsi vauhtiin, ja hänet tunnettiin toisen maailmansodan jälkeen kuvien hienostuneesta ja lumoavasta naisellisuudesta.

Penn valokuvasi Voguelle vuosien mittaan 150 kansikuvaa.[2] Yhtenä ensimmäisistä valokuvaajista hän käytti aiheen taustana pelkkää valkoista tai harmaata taustakangasta, mutta pystyi soveltamaan yksinkertaisuutta paremmin kuin muut valokuvaajat. Penn laajensi yksinkertaista studiotaan ja rakensi sinne pystysuoria kulmikkaita taustoja, joista syntyi jyrkkärajainen terävä nurkka. Kun Penn sijoitti aiheen siihen ahtaaseen, perinteisestä poikkeavaan tilaan, muotokuviin syntyi aivan uudenlaista dramatiikkaa, kun katsojan huomio kiinnittyi henkilöön ja tämän ilmeisiin. Monissa kuvissa kohteet ovat ikään kuin kiilautuneet nurkkaan. Tällä tekniikalla kuvattuja henkilöitä ovat muun muassa Martha Graham, Marcel Duchamp, Pablo Picasso, Georgia O'Keeffe, W. H. Auden, Igor Stravinsky ja Marlene Dietrich.

Vaikka Penn oli studiosalaman käytön mestari, muotokuvat hän kuvasi ikkunasta tulevalla luonnonvalolla. Kun hän matkusti Uuteen-Guineaan ja muihin maihin kuvaamaan alkuperäisväestöä, hän rakensi siirrettävän studion, johon päivänvalo tuli pohjoisesta synnyttäen hyvin vaikuttavia tuloksia. Näissä kuvissa on sama tuntuma kuin hänen tunnetuista henkilöistä tekemissään muotokuvissa: ne ovat kauniita, luonnollisesti valaistuja, mutta tausta on neutraali, ja kuvien tunnelma on oudosti kuin 1800-luvun etnografisissa kuvissa.

Penn oli vuodesta 1950 naimisissa malli ja kuvanveistäjä Lisa Fonssagrivesin (k. 1992) kanssa. Pari sai pojan Tomin. Pennin nuorempi veli on elokuvaohjaaja Arthur Penn.

Tyyli
” Täytekakustakin saa taidekuvan. ”

– Irving Penn[3]

Selkeys, sommittelu, huolellinen kuvauskohteen asettelu ja valon käyttö luonnehtivat Pennin työtä. Hän kuvasi myös asetelmia ja satunnaisia esineitä hyvin tarkasti ja selkeästi suunnitelluissa asetteluissa. Voguen muotikuvissa hän keskittyi mallin ja vaatteen suhteeseen ja karsi kaiken epäolennaisen.[2]

Pennin kuvat ovat aina hyvin seesteisiä, mutta aiheet vaihtelevat. Kuvat ovat usein niin paljon aikaansa edellä, että niitä on arvostettu modernistisessa kaanonissa vasta vuosia niiden syntymisen jälkeen. Esimerkiksi vuosina 1949–1950 hän otti kuvasarjan alastomista malleista, joiden vartalot ovat niin laihoja kuin pyöreitäkin, mutta kuvat olivat näytteillä vasta 1980.

Hän suunnitteli ruoasta ja esineistä hyvin taidokkaita asetelmia, toisaalta hyvin niukkoja mutta äärimmäisen tarkasti suunniteltuja, niin että kuvauskohde on selkeä ja ilmentää viivan ja tilan abstraktia vuorovaikutusta.

Perintö ja näyttelyt

Penn julkaisi useita kuvateoksia, joista uusin on A Notebook at Random (2004). Siinä on runsas valikoima valokuvia, maalauksia ja dokumentteja hänen työtavoistaan. Smithsonian American Art Museumin pysyvässä kokoelmassa on hopeagelatiinivedos Pennin kuvasta The Tarot Reader, jonka hän otti 1949 Jean Patchettista ja surrealistimaalarista Bridget Tichenorista.[4]

Irving Penn Archives on kokoelma Pennin uraan liittyvistä esineistä ja materiaaleista, ja sitä ylläpitää Ryerson & Burnham Libraries Art Institute of Chicagossa.

53 Pennin valokuvaa oli vuonna 2002 yksityisnäyttelyssä Metropolitanin taidemuseossa. Monissa vedoksissa aiheet ovat veistoksellisia ja kuin primitiivisiä Venuksia. Hänen kuviensa tarkat yksityiskohdat ja selkeys eivät olisi olleet mahdollisia olla esillä aiemmin. Heinäkuussa 2005 Pennin teoksia oli esillä National Gallery of Artissa Washingtonissa näyttelyssä "Irving Penn: Platinum Prints." Vuonna 2008 oli 67 muotokuvaa Morgan Library & Museumissa New Yorkissa näyttelyssä "Close Encounters".

Getty-museossa avattiin syyskuussa 2009 laajin näyttely Penn teoksista. Näyttelyssä The Small Trades oli 252 täysimittaista muotokuvaa vuosilta 1950–1951. Kuvauspaikkoja olivat New York, Pariisi ja Lontoo.[5]

Vuonna 1985 Pennille myönnettiin kansainvälinen Hasselblad-palkinto.[6]

Julkaisut
  • A notebook at Random 2004, ISBN 0-8212-6192-4
  • Photographs of Dahomey 2004, ISBN 3-7757-1449-9
  • Still Life 2001, ISBN 0-8212-2702-5
  • Drawings 1999, ISBN 0-9665480-0-0
  • The Astronomers Plan a Voyage to Earth 1999, ISBN 0-9665480-1-9
  • Irving Penn Regards The Work of Issey Miyake 1999, ISBN 0-224-05966-1

Kirjallisuutta
  • Irving Penn: Small Trades, 2009, ISBN 978-0-89236-996-6
  • Irving Penn: Platinum Prints. Sarah Greenough, David Summers 2005, ISBN 0-300-10906-7
  • Earthly Bodies: Irving Penn's Nudes, 1949–50. Irving Penn, Maria Morris Hambourg, Metropolitan Museum of Art, 2002, ISBN 0-8212-2787-4
  • Irving Penn : A Career in Photography. Colin Westerbeck, 1997, ISBN 0-8212-2459-X

Lähteet
  1. Grundberg, Andy: Irving Penn, Fashion Photographer, Is Dead at 92 NYTimes.com. 7.10.2009. Viitattu 8.10.2009. (englanniksi)
  2. Petri Immonen: Vaatimaton mestari muistetaan muotokuvistaan ja Voguen kansista. Helsingin Sanomat, 10.10.2009. Artikkelin verkkoversio.
  3. Photo-seminars.com (Arkistoitu – Internet Archive)
  4. The Tarot Reader (Jean Patchett and Bridget Tichenor), New York 1949, Irving Penn Saam
  5. Irving Penn: Small Trades (kuvia näyttelystä) Getty-museo. Arkistoitu 14.9.2009. Viitattu 10.10.2009.
  6. Hasselbladpristagare Hasselbladstiftelsen. Viitattu 13.4.2018.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.