Sisällissota

Sisällissota on poliittisesti järjestäytyneen yhteisön, kuten valtion sisällä käytävä sota.

Tunnusmerkit

Sisällissodassa tavoitteena on yhteisön sisäinen valta, vastustajan murskaaminen sekä muutos aikaisempaan valtarakenteeseen niin, että se tyydyttää oman puolen kannattajien ja taistelijoiden vaatimuksia. Sisällissodassa ottavat mittaa toisistaan yhteisön eri ryhmittymät, kuten säädyt, luokat, puolueet tai sosiaaliset kerrostumat. Valtaa tavoitellaan, jotta uusi valtarakenne voidaan luoda pysyväksi. Sisällissodissa omia joukkoja kannustetaan osoittamalla propagandan keinoin vastapuolen synnit. Sisällissodille on ominaista myös koston kierre.[1]

Ulkovaltojen tuki

Usein valtion sisällä sotaa käyviä osapuolia tuetaan valtion ulkopuolelta, joko suoraan tai peitetysti. Tuki voi olla vaikkapa rahaa aseiden ostoon, aseita, joukkojen koulutusta tai vieraan armeijan mukanaoloa sodassa jonkun puolella. Pelkkää humanitäärisen avun tarjoamista ei yleensä pidetä sodan tukemisena, vaikka sen tarjoaja rajoittaisi antamansa avun vain toiselle osapuolelle. Usein myös joko toinen tai molemmat osapuolet pyytävät vierailta mailta apua. Kun etenkin suurvallat osallistuvat sotaan tukemalla sen eri osapuolia, voidaan puhua sijaissodasta. Tämän tyyppiset laajentuneet sisäiset konfliktit, kuten Kreikan sisällissota, Korean sota ja Vietnamin sota olivat yleisiä etenkin kylmän sodan aikana, vaikka ensimmäisenä 1900-luvun sijaissotana voidaan pitää Espanjan sisällissotaa. Suurvaltojen valtapolitiikasta seurannut sekaantuminen sisällissotiin on usein kasvattanut niiden ulkopoliittista roolia sekä laajentanut niitä, kun ilman sekaantumista ne olisivat voineet jäädä paikallisiksi ja mahdollisesti lyhytaikaisemmiksi ilmiöiksi.[2]

Syitä

Sisällissodat johtuvat monesti jonkun vähemmistökansallisuuden halusta irrottautua emämaasta. Esimerkkinä on Biafran sota 1960-luvun lopun Afrikassa. Läheisesti näitä muistuttavat siirtomaiden vapaussodat, joita ei nykyään juuri ole.

Toinen syy on poliittista valtaa haluavan sissiliikkeen kasvu niin voimakkaaksi, että sota muuttuu tavanomaiseksi sodankäynniksi. Monesti siirtomaasodan ja poliittisen liikkeen sissisota yhdistyy, esimerkkinä Indokiinan sota. Esimerkkinä valtion hajoamiseen johtaneesta sodasta ovat Jugoslavian hajoamissodat.

Suurin osa sisällissodista 1960-luvulta alkaen on käyty Afrikan mantereella. Näiden sotien poliittinen tausta on usein sidoksissa eurooppalaisten siirtomaavaltojen aiemmin mantereella harjoittamaan politiikkaan. Siirtomaavallat käyttivät afrikkalaisia siirtomaitaan lähinnä hyödykseen, eivätkä tukeneet niiden infrastruktuurin kasvua. Lisäksi eurooppalaisten valtioiden poliittiset ratkaisut mantereella perustuivat niiden omiin tarpeisiin ja heijastelivat länsimaiden politiikkaa, eivätkä ne ottaneet huomioon paikallisia oloja. Siksi esimerkiksi Afrikkaan syntyi valtioita, joiden rajoja muodostettaessa ei huomioitu alkuperäiskansojen perinteisiä rajoja. Nämä seikat eivät ole ainoa syy etenkin nykyisiin afrikkalaisiin konflikteihin ja sisällissotiin, joiden taustoissa piilee monenlaisia ja usein paikallisia tekijöitä, mutta ne muodostivat niille hedelmällisen maaperän, kun 1960-luvulla afrikkalaiset valtiot alkoivat itsenäistyä.[3] Yksi sisällissotia pitkittävistä ja ylläpitävistä voimista on kansainvälinen asekauppa. Asekauppiaat ovat rikkoneet räikeästi esimerkiksi Somalian sisällissodan osapuolten aseistamista koskevia kansainvälisiä rajoituksia. Rajoituksista piittaamaton asekauppa on ollut voimakasta lähes kaikissa Afrikan mantereen konflikteissa.[3][4]

Luettelo sisällissodista
Pääartikkeli: Luettelo sisällissodista

Katso myös

Lähteet
  1. Perko, Touko: Kaksi vapaussotaa. Viha, vallankumous, terrori ja uuden alku 1905-1919, s. 27-29. Atena, 2022. ISBN 978-951-1-42450-5.
  2. Alan Axelrod: The Real History of the Cold War: A New Look at the Past, s. 20, 113, 254. Sterling Publishing Company, Inc., 2009. ISBN 1402763026.
  3. Gavin Raymond: Causes of Civil War in Africa Academia.edu. Viitattu 12.9.2015
  4. Rachel Stohl, Suzette Grillot: ”7 - Conclusion”, The International Arms Trade. John Wiley & Sons, 2013. ISBN 0745654185.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.