Irmeli Vuorela

Irmeli Vuorela, o.s. Ståhlberg, (23. huhtikuuta 1938 Helsinki − 16. maaliskuuta 2012 Helsinki) oli suomalainen geologi, joka oli luomassa 1970-luvulla työmenetelmiä siitepölyanalyysin käyttämiseen tutkittaessa esihistoriallisen ihmisen vaikutuksia luontoon. Hänen elämäntyönsä tällä saralla johti hedelmälliseen yhteistyöhön arkeologian ja luonnonhistorian parissa.[1]

Vuorela oli Juho ja Mary Ståhlbergin kolmilapsisen perheen keskimmäinen. Hänen isänsä Juho Ståhlberg oli lakimies ja isoisänsä Kaarlo Juho Ståhlberg Suomen ensimmäinen presidentti. Käytyään ensin Helsingin Suomalaisen Yhteiskoulun shän iirtyi Helsingin yliopistoon 1957 lukemaan geologiaa ja paleontologiaa sekä kasvitiedettä ja maantiedettä. Hän meni naimisiin vuonna 1960 Pekka Vuorelan kanssa ja heille syntyi kaksi lasta. Hän valmistui maisteriksi 1965, suoritti lisensiaatin tutkinnon vuonna 1969 ja väitteli geologiassa ja paleontologiassa tohtoriksi vuonna 1975 aiheenaan "The influence of man on the vegetation of southwestern Finland as shown by pollen diagrams".[1]

Vuorela suoritti arkeologian läheisesti liittyvillä kohteilla lukuisia siitepölyanalyysejä, joilla ihmisen vaikutusta luontoon havainnoitiin kasvillisuuden muutoksien kautta. Häneltä on myös paljon viitattu artikkeli, jossa kuvaillaan siitepölyloukkujen käyttämistä viljelykasvien siitepölyn leviämisen mallintamisessa. Dosentin tittelin hän vastaanotti 1983, ja hän luennoi noin 20 vuotta Helsingin yliopistossa. Vuonna 1987 hän siirtyi töihin Geologian tutkimuskeskukseen ja jäi vuonna 2001 eläkkeelle.[1]

Vuorela osallistui 1990−2002 Pohjoismaiden neuvoston toimintaan. Hän oli myös Punaisen Ristin aktiivi, jolla oli yhteyksiä myös muihin järjestöihin (European Council Network PACT ja European Science Foundation).[1]