Irma Kastari

Irma Kastari o.s. Brummer, suomennettuna Parmala (18. maaliskuuta 1913 Viipuri – 26. elokuuta 2004 Helsinki) oli Tampereen yliopiston laitoshuollon lehtori ja laitosvanhusten olojen tutkija. Hän oli naimisissa professori Paavo Kastarin kanssa.

Kastari suoritti ylioppilastutkinnon vuonna 1931. Tutkinnon jälkeen hän oli vuonna 1933 au pairina Ranskassa, josta hänelle jäi koko eliniän kestänyt kiinnostus ranskan kieltä ja maan kulttuuria kohtaan.

Kahdeksan vuotta ylioppilaaksi tulonsa jälkeen hän valmistui 1933 sairaanhoitajaksi sen jälkeen 1943 terveydenhoitajaksi . Ennen terveydenhoitajaksi valmistumistaan, hän suoritti terveydenhuollon opintojen rinnalla 1942 filosofian kandidaatin tutkinnon Helsingin yliopistossa.

Kastari nimitettiin vuonna 1946 Yhteiskunnallisen korkeakoulun laitoshuollon lehtoriksi. Yli 20 vuotta myöhemmin hän valmistui työnsä ohella lisensiaatiksi valtiotieteellisestä tiedekunnasta 1964 ja väitteli siellä seuraavana vuonna tohtoriksi. Tehtävä yliopistossa säilyi samana koko hänen virkauransa ajan. Professorin arvonimi hänelle myönnettiin vuonna 1974. Kastari jäi eläkkeelle yliopettajan virasta vuonna 1976.

Yliopistouransa aikana Kastari koulutti yli 1400 sosiaalihuoltajaa. Hänen tutkimuksensa käsittelivät erityisesti laitosvanhusten oloja. 1960–70-lukujen vaihteessa hän teki aiheesta koko maata koskevan tutkimuksen ja hän oli kiinnostunut myös vanhustenhuollon tilanteesta muiden maiden kohdalla.