Irma Aaltonen (arkkitehti)

Irma Tuulikki Aaltonen (o.s. Väisänen, 30. lokakuuta 1919 Tyrvää – 27. lokakuuta 1998) oli suomalainen arkkitehti.[1]

Hailuodon kirkko. Irma ja Matti Aaltonen (1972).

Ilma Aaltonen pääsi ylioppilaaksi vuonna 1938 ja opiskeli arkkitehtuuria Teknillisessä korkeakoulussa, josta valmistui vuonna 1950. Hän opiskeli myös Saksassa Breslaun teknillisessä korkeakoulussa vuosina 1943–1944.[1] Breslaussa hän perehtyi erityisesti yhdyskuntasuunnitteluun. Irma Aaltonen oli avioitunut vuonna 1945 Matti Aaltosen kanssa. Matti Aaltonen opiskeli Teknillisessä korkeakoulussa samaan aikaan kuin vaimonsa ja valmistui arkkitehdiksi vuonna 1952. Pariskunta työskenteli yhdessä, ensin jonkin aikaa Alvar Aallon Tukholman toimistossa ja vuodesta 1954 lähtien yhteisessä arkkitehtitoimistossa aina vuoteen 1972 asti.[2]

Irma ja Matti Aaltosen yhteisiä suunnittelutöitä ovat muun muassa Wäinö Aaltosen museo, joka valmistui vuonna 1967 ja Hailuodon kirkko (1972).[2] Aaltosten asemakaavasuunnitelmia ovat Espoon Karakallion ja Oulun Tuiran asemakaavat.[1] He osallistuivat yhdessä myös Matti Aaltosen isän, akateemikko Wäinö Aaltosen tekemien muistomerkkien jalustojen ja muistomerkkien ympäristön yleissuunnitteluun, näistä tunnetuimmat ovat Hietaniemen sankarihautasuunnitelma ja marsalkka Mannerheimin hautamuistomerkin ympäristö.[1] Irma ja Matti Aaltonen suunnittelivat sankarimuistomerkkejä myös kahdestaan, muun muassa Petäjävedelle (1953), Karstulaan (1957) ja Reposaareen (1952).[2]

Irma Aaltonen opetti asemakaavaoppia Teknillisessä korkeakoulussa ja myöhemmin Oulun yliopistossa.[1] Aaltoset erosivat vuonna 1973.[3] Irma Aaltonen oli Oulun kaupungin asemakaavasuunnittelijana 1970-luvulla ja jäi sairaseläkkeelle vuonna 1978. Hän kuoli vuonna 1998.[1] Irma ja Matti Aaltosella on kolme lasta.[3]