Irlanninvesispanieli

Irlanninvesispanieli on väritykseltään syvän maksanruskean värinen ja karva on kiharaa ja keskipitkää. Karvapeite ei ole lainkaan villavaa, vaan luonnostaan öljyistä. Päässä ja kaulassa on lyhyempää karvaa, ja samoin myös rodulle ominaisessa ”rotanhännässä” eli ylhäältä alas voimakkaasti ohenevassa hännässä on lyhyt karva. Otsalla on rodulle tyypillinen top-knot, eli kihara ”etutukka”. Säkäkorkeudeltaan urokset ovat 53–59 cm ja nartut 51–56 cm. Rotu on rakenteeltaan voimakas- ja tiivisrunkoinen ja sillä on tynnyrimäinen rintakehä, joka tekee liikkeistä rullaavat.

Irlanninvesispanieli on parhaimmillaan iloinen, ulospäinsuuntautunut ja huumorintajuinen sekä erittäin oppivainen ja seurallinen koira. Nopeasti uusia asioita omaksuvana koirana rotu vaatii selkeyttä elämäänsä ja hyvän peruskoulutuksen. Irlanninvesispanieli on älykäs ja energinen koira, joten se tarvitsee reilusti liikuntaa ja aktivointia. Kokonsa ja voimiensa takia rodusta ei ole lasten ulkoilutettavaksi, mutta yleisesti ottaen se soveltuu hyvin lapsiperheisiin koiran pitkän pinnan ja huumorintajun ansiosta.

Alun perin rotu on jalostettu lintujen metsästämiseen. Vielä nykyäänkin rotua käytetään metsästyksessä, mutta rotu on myös yleistynyt seura/harrastuskoirana. Rodun kotimaassa Irlannissa koirilla on edelleen paljon sekä näyttö- sekä käyttötuloksia ja esimerkiksi Isossa-Britanniassa rodulla on rodun pääyhdistyksen lisäksi erityinen oma käyttöpuolen koirien yhdistys. Irlanninvesispanielia käytetään myös mm. tokossa, agilityssä ja jälkestyksessä, eli rotu on monipuolinen harrastusrotu. Suomessa rotu ei ole jakautunut selvästi näyttö- ja käyttölinjaisiin yksilöihin.

Irlanninvesispanielista on kirjallisia mainintoja jo 1600-luvulta, joten se on vanha rotu. Rotua on käytetty sen kotimaassaan Irlannissa linnustamiseen jo ennen kuin ihmiset alkoivat saalistaa tuliaseilla. Rodun alkuperästä ei ole tarkkaa tietoa, mutta luultavammin rotua on kehitetty käyttämällä afgaaneja, villakoiria, settereitä, vihikoiria ja kiharakarvaisia noutajia. Tähän aikaan Irlannissa kerrotaan olleen kolmenlaista vesispanielityyppiä; lyhytkorvaisempi ja kirjavan ja laineikkaan turkin omaava pohjoinen muunnos, tweed ja eteläinen muunnos. Eteläinen muunnos oli turkiltaan kiharampi ja väritykseltään maksanruskea. Tämän muunnoksen uskotaan olevan nykyisen rotutyypin takana. Tämän rotutyypin luojaksi tunnustetaan dublinilainen metsästäjä Justin McCarthy. Vuosisadan vaihteessa rodun kantavana henkilönä oli Mr. Trench O'Rouke, jonka Briefny-koirat olivat rodun huipputasoa. 1940-luvulta eteenpäin kennelnimet Annagh, Brittas, Shotwick ja Seedhill olivat rodun merkittäviä vaikuttajia kasvatustyössä. Edellä mainittujen kenneleiden koiria löytyy jokaisen nykyisen rodun edustajan sukutaulusta.

Ensimmäiset suomalaiset spanielit olivat irlanninvesispanielit Apollo ja Nelly, jotka tulivat Suomeen vuonna 1890. 1960-luvulla syntyi Suomeen yksi irlanninvesispanielipentue, mutta varsinainen rodun juurruttaminen ja määrätietoinen kasvatustyö tapahtui vasta 1980-luvulla, jolloin maahan tuotiin muutamia yksilöitä Isosta-Britanniasta, Ruotsista ja Irlannista.

Myös irlanninvesispanielilla esiintyy lonkka– ja kyynärniveldysplasiaa (vuosina 1995-2005 tutkittu 55,3% koirista, joista A-tuloksia 26,5%, B-tuloksia 32,4% ja C-tuloksia 33,8%). Rodulla ei ole tavattu silmäsairauksia, mutta silmiin kohdistuva suurin murhe on löystyvät alaluomet. Rodussa on myös esiintynyt joitakin hermostoltaan liian arkoja yksilöitä.

• Amerikanvesispanieli

• Spanieliliitto
• Irlanninvesispanieliyhdistys

• Suomen Kennelliitto: Irlanninvesispanieli