Irja Ranin

Irja Ranin (o.s. Hämeranta, 7. huhtikuuta 1930 Nurmes – 2. elokuuta 1995 Espoo) oli suomalainen teatteri- ja televisio-ohjaaja, näyttelijä ja toimittaja.[1][2]

Irja Ranin
Irja Ranin vuonna 1952.
Irja Ranin vuonna 1952.
Henkilötiedot
Syntynyt7. huhtikuuta 1930
Nurmes
Kuollut2. elokuuta 1995 (65 vuotta)
Espoo
Kansalaisuus suomalainen
Ammatti teatteri- ja televisio-ohjaaja, näyttelijä, toimittaja
Puoliso Matti Ranin (1950–1995)
Lapset Markku Ranin, Matti Olavi Ranin, Mikko Ranin, Martti Ranin

Ranin oli näyttelijä ja ohjaaja Toivo Hämerannan ja teatterinjohtajan, näyttelijän ja kirjailijan Kerttu Hämerannan ainoa lapsi.[3] Hän aloitti teatteriuransa Turun kaupunginteatterin harjoittelijana ja näyttelijänä. Hän näytteli myös Suomen Työväenteatterissa, vuosina 1953–1954.[1] Hän esiintyi myös muutamissa elokuvissa, muun muassa elokuvissa Ruusu ja kulkuri (1948), Rengasmatka eli peräkylän pikajuna (1952) ja Pekka Puupää (1953).[2]

Irja Ranin ja Matti Ranin

Ranin tunnettiin myös television lastenohjelmien tekijänä. Hän aloitti televisiouransa Tesvisiossa ja työskenteli sen jälkeen Yleisradion TV2:ssa, josta siirtyi vuonna 1967 TV1:n lastenohjelmien toimitukseen. Hän teki muun muassa Niksulan TV:tä, Suomen ensimmäistä lasten televisio-ohjelmaa, ja ohjasi monia lastensarjoja, kuten Hiirihäiriö, Heikkopeikko ja Histamiini-hevosesta kertoneet sarjat.[1][4][5] Hän toimi myös Mainos-TV:n kuuluttajana.[6]

Ranin jatkoi televisiotyönsä ohessa myös teatterialalla. Hän perusti aviomiehensä Matti Raninin kanssa Kasper-teatterin, jossa hän muun muassa näytteli ja toimi lavastajana, ja jolle hän myös suunnitteli nukkeja.[1] Kasper-teatteri toimi vuosina 1961–1988.[7]

Ranin jäi eläkkeelle vuonna 1991. Hän sai työstään suomalaisen lastenkulttuurin hyväksi muun muassa Mannerheimin Lastensuojeluliiton keskushallituksen myöntämän Arvo Ylppö -mitalin vuonna 1965, Suomen Leijonan ritarikunnan ansioristin vuonna 1984 ja Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton kultaisen ansiomerkin vuonna 1989.[1][8]

Irja Ranin kuoli syöpään Jorvin sairaalassa Espoossa 1995.[9] Hänet on haudattu Hietaniemen hautausmaan Uurnalehtoon.[10]

Lähteet
  1. Kajava, Jukka: Televisio-ohjaaja Irja Ranin. Suomalaisen lastenkulttuurin kehittäjä. Helsingin Sanomat, 8.8.1995. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 3.9.2018.
  2. Irja Ranin Elonetissä. Viitattu 14.3.2010.
  3. Kuka kukin on: Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 1954, s. 252. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1954. Teoksen verkkoversio.
  4. Ylen Elävä arkisto: Heikkopeikko Viitattu 3.9.2018.
  5. Ylen Elävä arkisto: Histamiini ja Pirpo, Salaratsupoliisit (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 14.3.2010.
  6. Virkkunen, Urpo (toim.): Kuka on kuka TV:ssä. Helsinki: Otava, 1970.
  7. Ylen Elävä arkisto: Kasper-nukke Tallinnassa Viitattu 14.3.2010.
  8. Irja Ranin ja Niksulan TV saivat Arvo Ylppö-mitalin. Helsingin Sanomat, 9.4.1965. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 4.9.2018.
  9. Matti Ranin: "Elämä pitää elää täysillä" www.apu.fi. 25.11.2013. Viitattu 27.11.2022.
  10. HIETANIEMEN HAUTAUSMAA – MERKITTÄVIÄ VAINAJIA (PDF) Helsingin seurakuntayhtymä. Viitattu 9.4.2023.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.