Iris Chang

Chang syntyi Princetonissa New Jerseyssä. Hänen isänsä oli fyysikko ja äitinsä mikrobiologi. Hän vietti lapsuutensa Illinoisin Champaign-Urbanassa, jossa hänen vanhempansa olivat opettajina yliopistossa. Chang suoritti bachelor-tutkinnon journalismista Illinoisissa vuonna 1989 ja työskenteli sen jälkeen lyhyen aikaa Associated Pressin ja Chicago Tribunen toimittajana. Vuonna 1991 Chang suoritti master-tutkinnon kirjallisuudesta Johns Hopkinsin yliopistossa.[3]

Chang julkaisi ensimmäisen kirjansa Thread of the Silkworm vuonna 1995. Se kertoo kiinalaissyntyisestä tiedemiehestä Qian Xuesenista (tunnetaan myös nimellä Hsue-Shen Tsien), joka oli perustamassa sekä Yhdysvaltain että Kiinan kansantasavallan ohjus- ja avaruusohjelmia.[3][4]

Chang kirjoitti kirjan Nankingin verilöyly (The Rape of Nanking: The Forgotten Holocaust of World War II), joka julkaistiin vuonna 1997 joukkomurhan 60-vuotispäivänä. Se oli julkaisunsa jälkeen kymmenen viikkoa New York Timesin bestseller-listalla ja sitä myytiin miltei puoli miljoonaa kappaletta. Changin kirja oli ensimmäinen tietokirja tästä joukkomurhasta. Kun japanilaiset joulukuussa 1937 saapuivat Kiinan tasavallan silloiseen pääkaupunkiin Nankingiin, he aloittivat joukkomurhan, jonka aikana murhattiin alle kahdessa kuukaudessa 300 000 kiinalaista ja raiskattiin yli 80 000 naista.[3]

Changin isovanhemmat olivat kotoisin Nankingista, josta he olivat paenneet juuri ennen miehitystä, muuttaneet Yhdysvaltoihin ja asettuneet asumaan Keskilänteen. Hän kuuli lapsuudessaan paljon tarinoita joukkomurhasta, mutta ei aikuisena löytänyt siitä juuri mitään tietoa kirjallisena. Kiinassa, Japanissa ja lännessä tieto siitä oli miltei painunut unohduksiin. Chang matkusti Kiinaan, missä hän pystyi sujuvan mandariinikiinan taitonsa avulla tutkimaan arkistoja ja haastattelemaan vanhuksia, jotka olivat olleet tapahtumien silminnäkijöitä.[3] Hän oli Nankingissa kuukauden ajan ja kuuli siellä sodan aikana asuneesta saksalaisesta John Rabesta, joka oli perustanut Nankingiin ulkomaalaisten hallitseman vapaan alueen, minne tuhannet kiinalaiset olivat paenneet turvaan. Changin onnistui jäljittää Saksasta Raben tyttärentytär, jolla oli isoisänsä kirjoittama pitkä ja yksityiskohtainen päiväkirja silloisista tapahtumista. Päiväkirjasta tuli tärkeä lähde Changin kirjalle.[5][6]

Japanilaisten raiskaukset, kidutukset ja murhat olivat niin sanoin kuvaamattomia, että kirja herätti laajaa kansainvälistä huomiota ilmestyessään.[3] Vuonna 1998 Chang tapasi Japanin suurlähettilään Kunihiko Saiton yhdysvaltalaisessa televisio-ohjelmassa ja vaati tältä anteeksipyyntöä mutta sitä ei tullut. Japanin äärikonservatiivit julistivat kirjan olevan epätarkka ja pelkkää propagandaa ja mustamaalausta.[5] Japanissa vuodeksi 1999 suunniteltu kirjan julkaisu peruttiin kohun vuoksi.[3]

Vuotta ennen Changin kuolemaa vuonna 2003 jukistettiin hänen kirjansa The Chinese in America: Narrative History. Kirjassa käydään läpi kiinalaisten siirtolaisten historiaa alkaen 150 vuoden ajalta aina nykypäivään. Kirja kertoo amerikankiinalaisten poliittisen, sosiaalisen, taloudellisen ja kulttuurisen historian sekä myös kertomuksia yksilöiden kohtaloista.[7]

Ennen kuolemaansa Chang tutki tulevaa kirjaansa varten Bataanin niemimaalla Filippiineillä panssarivaunuyksiköissä palvelleita Yhdysvaltojen sotilaita, joista moni jäi japanilaisten vangiksi Bataanin taistelun yhteydessä. Tutkimustensa aikana hän masentui vakavasti ja joutui sen vuoksi sairalahoitoon. Hänet löydettiin 9. marraskuuta 2004 kuolleena autostaan Los Gatosin eteläpuolen maaseudulta. Chang oli ilmeisesti ampunut itsensä. Hän oli jättänyt kotiinsa itsemurhaviestin.[3]

• Nankingin verilöyly. Suomentanut Salojärvi, Heikki. Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 978-951-0-32110-2.

• Bolling, Tom: Iris Chang Tom Bolling's home page. Viitattu 11.4.2019 (englanniksi).
• Myllyniemi, Timo: Japanilaiset sotilaat tekivät Nanjingissa naisille niin karmeita asioita, että ”jopa kaupungin natsit olivat kauhuissaan” – varoitus: kuvat voivat järkyttää Ilta-sanomat. 25.12.2017. Viitattu 11.4.2019.
• Jakonen, Timo: Nanjingin verilöyly ei unohdu Turun Sanomat. 14.12.2008. Viitattu 11.4.2019.
• Hiltunen, Taneli: Makaaberia veribalettia ja synkkää humanismia: Japanilaisten sotarikosten kuvaaminen Nankingin verilöylyyn keskittyvissä elokuvissa Ennen ja nyt – Historian tietosanomat. 21.10.2015. Viitattu 11.4.2019.