Irina Krohn

Irina Kaarina Krohn (s. 10. heinäkuuta 1962 Helsinki)[1] on suomalainen kulttuurivaikuttaja ja Vihreän liiton poliitikko. Hän toimii Suomen elokuvasäätiön toimitusjohtajana 2006–2016 ja on entinen kansanedustaja ja Helsingin kaupunginvaltuutettu.

Irina Krohn
Henkilötiedot
Syntynyt10. heinäkuuta 1962
Helsinki
Poliitikko
Puolue Vihreät
Asema Kansanedustaja 1995–2006
Suomen elokuvasäätiön toimitusjohtaja 2006–2016
Vaalipiiri Helsingin vaalipiiri
Kotipaikka Helsinki

Politiikka

Krohn nousi kansanedustajaksi vuoden 1995 eduskuntavaaleissa, ohi Vihreän liiton puheenjohtajan Pekka Haaviston. Hänet valittiin uudelleen 1999 ja 2003, ja hän oli vihreiden eduskuntaryhmän ensimmäinen varapuheenjohtaja 2005-2006. Hän erosi eduskunnasta siirtyessään toisiin tehtäviin 31.7.2006. Helsingin kaupunginvaltuustoon hänet valittiin 1993.

Krohnin vuonna 1998 tekemä lakialoite johti lakiin vaalirahoituksen julkisuudesta.[2][3] Krohn on toiminut Inkerikeskus ry:n hallituksen puheenjohtajana. Vuonna 2005 hän vaati tehtäväksi selvitystä Neuvostoliittoon 1944–1945 palautettujen inkeriläisten kohtaloista.[4]

Kulttuurivaikuttaja

Krohn on koulutukseltaan teatteritaiteen maisteri (dramaturgia). Ennen kansanedustajuuttaan hän työskenteli teatteriohjaajana ja kolumnistina. 1980-luvun lopussa Krohn vaikutti Helsingin Kellariteatterissa.[5] Teatterikorkeakoulun kiistoissa hän tuli julkisuuteen Jussi Parviaisen tukijana.[5] Vuonna 2001 Krohnilta ilmestyi kirja Tottelematta paras.

Krohn siirtyi eduskunnasta Suomen elokuvasäätiön toimitusjohtajaksi kesällä 2006 kesken vaalikauden. Krohn valittiin toiselle toimitusjohtajan viisivuotiskaudelle 2011, hänen toimitusjohtajakaudet tulivat täyteen heinäkuussa 2016.[6][7] Vuodesta 2007 Krohn kuului Innovaatioyliopisto-hankkeen johtoryhmään.[8]

Yksityiselämä

Irina Krohnin isä on professori Kai Krohn. Hänen sisaruksiaan ovat lääkäri-poliitikko Minerva Krohn, teatteriohjaaja Katja Krohn ja Suomen Antifasistisen Komitean SAFKAn perustajajäsen Petri Krohn.[9] Hänen pikkuserkkujaan ovat näyttelijät Sanna Fransman ja Kristo Salminen sekä Kulttuurivihkojen päätoimittaja Elias Krohn.[10][11] Irina Krohnilla on Frida-niminen tytär ja oli Rudolf-niminen poika, joka kuoli vuonna 2016 vain 22-vuotiaana harvinaiseen geenimutaatioon.[12]

Lähteet
  1. Seppälä, Riitta & Tainio, Ilona (toim.): Suomen teatterit ja teatterintekijät 1993, s. 235. Helsinki: Tammi, 1993. ISBN 951-31-0236-X.
  2. LA 50/1998 vp Lakialoite: Vaalilaiksi – Eduskunta
  3. VALLAN LIIKKEET - Makkaramietiskely johti bikinilakiin - Helsingin Sanomat, 24.5.2008, sivu A4
  4. Valtioneuvoston selvitettävä myös inkeriläisten luovutus (Internet Archive)
  5. Arja Andersson: Ankkalinnan vallanjako Kellariteatterissa. Ilta-Sanomat, 15.8.1988, s. 33.
  6. Irina Krohn jatkaa Elokuvasäätiön johtajana Yle Uutiset. Viitattu 27.4.2016.
  7. Elokuva: Tuottaja Lasse Saarinen valittiin Elokuvasäätiön uudeksi toimitusjohtajaksi HS.fi. Viitattu 27.4.2016.
  8. Innovaatioyliopistohankkeelle johtoryhmä – Opetusministeriö 5.7.2007
  9. Lassi Lapintie: "Turvallisuudelle vaarallinen henkilö!" - Viro esti Irina Krohnin veljen pääsyn sisaren synttäreille Ilta-Sanomat. 27.7.2012. Viitattu 30.5.2022.
  10. Maria Mustranta: PERHESITEITÄ – Irina ja pkkutytöt. Helsingin Sanomat – Kuukausiliite, 2011, nro 12, s. 26–28.
  11. Krohnin suku. Helsingin Sanomat, 14.11.2004. maksullinen verkkoversio. Viitattu 26.10.2009.
  12. Ex-kansanedustaja Irina Krohn avautuu Eeva-lehdessä elämänsä suuresta tragediasta: Rudolf-poika, 22, kuoli täysin yllättäen – harvinainen kuolinsyy selvisi vasta kalliissa tutkimuksissa www.iltalehti.fi. Viitattu 27.11.2019.

    Aiheesta muualla
    Vihreän liiton kansanedustajat
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.