Iriadamant
Iriadamant oli intiaaniheimona mm. Pohjois-Suomessa vuosina 1992–1993 esiintynyt yhteisö. Yhteisön asukkaat olivat pääosin ranskalaisia ja belgialaisia mutta pukeutuivat intiaaniasuihin.[1] Ryhmä saapui Suomeen Oulun yliopiston professorin Erkki Pulliaisen tuella tarkoituksenaan "tutkia luonnossa elämistä". Se perusti syksyllä 1991 Kittilän lähelle "intiaanileirin". Kun olivat pääosin eurooppalaisia, "Kittilän intiaaneja" kutsuttiin monesti "elämäntapaintiaaneiksi". Alussa leiriin suhtauduttiin yleensä myönteisesti[2].
Vuoden 1993 alussa suhtautuminen muuttui. Professori Pulliainen sanoi melko pian suhteensa irti, kun kävi ilmi, ettei leirillä tehty tutkimusta. Lehtitietojen mukaan leirillä oli surkeata, kylmää, likaista, puutetta ruuasta ja terveydenhuollosta. Leiriläisiä syytettiin lehdissä muun muassa lasten hyväksikäytöstä[3]. Kävi ilmi, että leiri oli pääosin ulkopuolisen ruokahuollon varassa ja leirin päällikkö Maltais, joka käytti nimeä Alpjoine, ei yleensä asunut leirillä vaan hotellissa Helsingissä. Leiriä alettiin yhä laajemmin pitää ekokultin luomana "vihreänä höynäytyksenä", jossa ekokultin johto huijasi ulkomaailmaa ja rivijäseniään. Iriadamantit karkotettiin Suomesta vuonna 1993.[4] Leiri hajosi pian Suomesta lähdön jälkeen Italiassa.
Liikkeen tausta
Iriadamant-leirin perusti luonnonmukaisesta elämästä kiinnostunut kanadanranskalainen [5] Pierre Doris Maltais [6] (1937-2015) [5].Quebecissä syntynyt Maltais [5] tunnetaan monilla muilla nimillä: William Norman, Alpjoine, Piel Petjo Maltest, Manolinn Tiam Apjoilnosagmaniteogslg jne[7]. Ecoovie ("Ekoelämä") nimellä tunnettu ekonaturalistinen ryhmä alkoi toimia Quebecissa vuonna 1973 nimellä La Tribu, "Heimo". Ryhmä muutti Pariisiin 1978[6]. Maltais muutti liikkeen "Rauhan yliopistoksi" vuonna 1983. Leiri alkoi kiertää maailmaa maaliskuussa 1984.
Leiri pyrki elämään kasvisravinnolla. Leiriläiset eivät saaneet palkkaa, liikkeelle luovutetut rahat olivat leirin johdon valvonnassa. Yksipuolinen ja niukka ravinto, hygienian ja lääketieteellisen hoidon puute aiheuttivat sairauksia. Kävelemällä siirtyminen vei energiaa. Liikkeessä mukana olleiden mukaan Maltais käytti nuoria poikia seksuaalisesti hyväkseen[6]. Maltais pidätettiin vuonna 1988[8]. Belgialainen tuomioistuin tuomitsi vuonna 1989 Maltaisin muun muassa petoksesta ja väärien nimien käytöstä[6].
Leirin perustaminen
Ryhmä tuli Suomeen Oulun yliopiston eläintieteen professorin, Vihreän liiton kansanedustajan Erkki Pulliaisen ja arkkitehti Ilpo Okkosen kutsumana Ruotsin kautta. Siihen kuului etenkin ranskalaisia ja belgialaisia nuoria, mutta joukossa oli myös yksi kanadalainen.[9] Pulliaisen kanssa tehdyn sopimuksen mukaan ryhmä tuli Suomeen toteuttaakseen poikkitieteellistä Essoc-projektia yhteistyössä Helsingin yliopiston kanssa. Tällä perusteella heille myönnettiin oleskelulupa heinäkuun 1992 loppuun saakka. Ryhmään ilmoitettiin kuuluneen alkuvaiheessa noin 140 henkilöä. [10][1][11]
Iriadamant-ryhmä ilmoitti tutkivansa tieteellisesti ihmisen sopeutumista luontoon luonnonkansojen elämäntyylillä ja vastustavansa "ympäristöä tuhoavaa ja ihmistä alistavaa länsimaista elämäntapaa". Tilalle ryhmällä oli tarjota "silvilisaatio" (ital. silva metsä). Ryhmä harjoitti myös uskonnollisia rituaaleja.
Ryhmä asettui aluksi Sanginjoelle lähelle Oulua[12], mutta siirtyi sieltä pari viikkoa myöhemmin Lainiojoelle Kittilään. Siinä vaiheessa Pulliainen lopetti yhteistyön ja epäili huijausta. Pulliainen on kuvaillut ryhmän johtajaa Apljoinoa eli Norman Williamsia eli Maltaisia karismaattiseksi, sosiaalisesti lahjakkaaksi ja erinomaiseksi manipuloijaksi.[13] Ryhmän tukijaksi perustettiin Elno iriadamant -yhdistys, jonka puheenjohtajana toimi Helsingin yliopiston antropologian professori Matti Sarmela.[14]. Iriadamantien tiedotuksesta vastasi heidän belgialainen sihteerinsä Ogtjuson, jonka oikea nimi on Erik van Monckhoven-Verlaine.
Väittely lehdistössä
Toimittaja Maarit Niiniluodon mukaan Iriadamantia käsitellyt lehdistö jakaantui jyrkästi kahteen ryhmään. Monet viikkolehdet, muun muassa naistenlehdet, esittelivät ryhmää ja sen ideologiaa myönteiseen sävyyn sen saavuttua Suomeen. Sen sijaan muutamat ns. sensaatiolehdet ja Vihreän liiton äänenkannattaja Vihreä Lanka[15] alkoivat varsinkin vuoden 1993 alussa kirjoittaa ryhmästä hyvin kielteisesti.
Leirin sanottiin elävän täysin eristyneenä ympäristöstään ja sen asukkaiden joutuneen hankaluuksiin paikallisen väestön ja viranomaisten kanssa. Ryhmää syytettiin muun muassa lasten hyväksikäytöstä ja ihmisten pitämisestä leirillä vastoin näiden omaa tahtoa sekä ryhmän johtajaa Maltaisia ulkomaisiin lähteisiin viitaten jopa yhteyksistä kansainväliseen huume- ja asekauppaan sekä terrorismiin[16]. Syytökset perustuivat vuonna 1990 julkaistuun kirjaan Le mic-mac des services secret: dossier Ecoovie sekä ruotsalaisen Elisabeth Rydell-Jansonin haastatteluihin.
Professori Matti Sarmelan mukaan kyse oli mustamaalaamisesta ja natsi-Saksasta tutusta delegitimoinnista ja että iridiamantit ensin myytiin romanttisena sensaationa ja sitten paljastuksena. Sarmelaa puolestaan sanottiin sinisilmäiseksi.[17] Niiniluodon mukaan oli kuvaavaa, että negatiivisimpien artikkelien kirjoittajat ja heidän tiedonantajansa eivät koskaan käyneet Kittilän leirillä eivätkä edes halunneet tutustua ryhmän elämään. [18]
Ongelmia
Iriadamant ei Suomessa aina pitänyt kiinni sovituista sitoumuksista. Leiri ei ollut omavarainen ja luonnonmukainen: luomuruokaa ja polttopuita tuotiin ulkoapäin. Luomuruoka tuli Ruotsista. Polttopuita leiriin neljä kuormaa päivässä toimittanut Polartrio Oy kärsi satojen tuhansien markkojen tappiot.
Kittilän nimismies ilmaisi, että kyseessä on suljettu yhteisö, jonka johto asuu lomaosakkeissa ja perusjäsenet rahattomina ja nälkäisinä turvemajoissa. Hänen mukaansa kyse ei ollut tutkimuksesta vaan uskonnollisesta ryhmästä, jossa ihmisiä alistetaan. [19]
Leiri myös teeskenteli ulospäin elävänsä luonnonmukaisemmin kuin miten se todellisuudessa eli käyttäen salaa nykyaikaisia tarvikkeita ja työkaluja. Asumusten tekoon käytettiin kangasta luonnonmateriaalien sijasta. Lasipullo saatettiin peittää korilla. Kun iriadamant-intiaanit lähtivät pois Kittilän Laimion leiriltä[9][20],he jättivät metsään valtavat määrät roskaa, mehupulloja[9], ruokapurkkeja[9], öljykanistereita[9], uusia vaatteita[9] kuten lastenvaatteita[9] ja farkkuja[9]. Lisäksi iriadamant-intiaanit olivat kaataneet kyseisen leirin kangasmetsäalueelta useita isoja mäntyjä tavallisilla sahoilla, joiden teriä löytyi alueelta ainakin 30 kappaletta[9]. Yhteensä roskia vietiin elokuussa 1993 vapaaehtoisten voimin leiriltä pois noin 2–3 rekkakuormallista[9].
Karkotus
Alkuvuodesta 1993 elämäntapaintiaaneista nousi kohu, kun tiedotusvälineet kuvasivat Kittilän leirin oloja surkeiksi ja kertoivat asukkaiden kärsivän nälästä ja kylmyydestä. Eräissä lehdissä ryhmän johtajaa syytettiin avoimesti huijariksi. Tämän jälkeen viranomaiset ryhtyivät toimiin ryhmän karkottamiseksi Suomesta. [9] Keväällä 1993 ryhmä pystytti leirinsä metsään lähelle Päijälän kylää Kuhmoisissa.[21] Myöhemmin ryhmän kerrottiin oleskelleen myös Helsingissä. [22]
Maaliskuun lopussa 1993 Suomen Maaseudun Puolueen kansanedustaja Tina Mäkelä teki eduskunnassa kirjallisen kysymyksen "Ns. iriadamant-intiaanien oleskelusta Suomessa". Mäkelä tiedusteli, "aikooko Hallitus antaa viranomaisille tarkennetut ohjeet, jottei vastaavia 'elämäntapatutkimuksia' voi enää maassamme harjoittaa" sekä aikoiko hallitus korvata ryhmän aiheuttamat kustannukset asianomistajille. Sisäministeri Mauri Pekkarinen totesi vastauksessaan, ettei ryhmän toiminnassa ollut ilmennyt mitään rikokseen viittaavaa eikä kysely siltä osin antanut aihetta jatkotoimiin. Pekkarinen sanoi kyseessä olevan yksittäistapaus, jonka ratkaisemiseen riittivät voimassa olleen ulkomaalaislain säännökset ja ettei ryhmän yksityisille tai yrityksille mahdollisesti aiheuttamien kulujen käsittely kuulunut julkisten viranomaisten tehtäviin. Ryhmä karkotettiin sisäministeriön päätöksellä, mihin perusteluna oli määräaikaisen oleskeluluvan päättyminen.[10] Korkein hallinto-oikeus hylkäsi ryhmän karkotuspäätöksestä tekemän valituksen syyskuun lopulla 1993. [23]
Ryhmän jäsenet, joita oli loppuvaiheessa 56, olivat ilmoittaneet saapuvansa Helsinki-Vantaan lentoasemalle 3. marraskuuta 1993 maasta poistumista varten. Sinne he eivät kuitenkaan ilmaantuneet, eikä heidän olinpaikkaansa tämän jälkeen enää tiedetty. [24]
Yhteisö hajosi pian Suomesta lähdön jälkeen. Maltais muutti Kanadaan vuonna 1993 ja siirtyi vuonna 2004 Nicaraguaan. Hän kuoli heinäkuussa vuonna 2015 Granadassa [5], Nicaraguassa [5].
Seuraavat henkilöt kuolivat Maltaisin eri kulttiyhteisöissä eri puolilla Eurooppaa [5]: Gilles Bedard (Ranskan kansalainen) vuonna 1990 (suoliston tukos), Gerard Gauthier (Ranskan kansalainen) vuonna 1994 (infektio), Giska, kolmevuotias Pohjois-Suomessa[5]
Lähteet
- Kaila, Katariina ym.: Elämäntapaintiaanien jalanjäljillä yle.fi. Viitattu 5.12.2017.
- Hanna Käyhkö: Intiaanit muistetaan yhä Kaleva. 20.7.2010.
- Canadian Documentary of the Cult Ecoovie 12.2.2014. Web Archive: Wordpress-blogi. Arkistoitu 5.8.2021. Viitattu 13.9.2022.
- Kuinkas kävikään: Kittilän elämäntapaintiaanit 2009. Yle. Viitattu 13.9.2022.
- My Obituary for Pierre Doris Maltais Rewired and Retired in Nicaragua. 30.7.2015. Viitattu 5.12.2017. (englanniksi)
- The Anatomy of the Cult Ecoovie. Wordpress-blogi. Web Archive 2021. Viitattu 13.9.2022.
- The conman ...the weird sect and the Scots timeshare shark; dollars 1bn probe man moves in; Link to travel shame boss. The Free Library. Viitattu 13.9.2022.
- Norman William, gourou d'Ecoovie et sa tribu de faux indiens retrouvés en Laponie
- Outo joukko intiaaneja leiriytyi Suomeen 23.4.2010. YLE. Viitattu 13.9.2022.
- Mäkelä: Ns. iriadamant-intiaanien oleskelusta Suomessa / Sisäasiainministeri Mauri Pekkarisen vastaus Kirjallinen kysymys 171 / Valtiopäivät 1993. Eduskunta. Arkistoitu 4.1.2014. Viitattu 13.9.2022.
- Oinaala, Sampsa: 1990-luvun alussa Ilpo Okkonen toi elämäntapaintiaanit Suomeen – hanke traumatisoi ja vei maineen sekä rahat: ”Toipuminen vei vuosia” hs.fi. 26.7.2017. Viitattu 16.11.2018.
- Intiaanit jäävät 7 vuodeksi Sanginjoelle. Kaleva 3.10.1991.
- Intiaanit muistetaan yhä Kaleva. Viitattu 13.2.2013.
- Matti Sarmela: Kuinka iriadamantti määritellään: Delegitimointi ja kunnon ihmiset. Suomen Antropologi – Antrpolog i Finland 3/2004
- Sarmela 2004.
- L'affaire Ecoovie - Le Soir Le Soir. Viitattu 5.12.2017. (ranskaksi)
- Kuinka iriadamantti määritellään. Delegitimointi ja kunnon ihmiset (1/2) Takku. Viitattu 13.9.2022. (englanniksi)
- Maarit Niiniluoto: Käytiinkö nyt viimeinen taisto yhtenäiskulttuurin puolesta? Iriadamant-kiihko jakoi median puolesta ja vastaan. Journalisti 10.6.1993.
- Matti Sarmela: Kuinka iriadamantti määritellään. Delegitimointi ja kunnon ihmiset (PDF) Suomen antropologi 3/2004. 2004. Arkistoitu 30.10.2013. Viitattu 13.9.2022.
- Ekologisuus ei toteutunut Kittilän intiaanileirissä. Yle 7.9.2009. Viitattu 113.9.2022.
- Keskisuomalainen 20 vuotta sitten: Elämäntapaintiaanit lähtivät pois Kuhmoisista ja Suomesta Web Archive: Keskisuomalainen. Arkistoitu 13.8.2019. Viitattu 13.9.2022.
- Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1994, s. 84. Helsinki: Otava, 1993. ISBN 951-1-12765-9.
- Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1995, s. 12. Helsinki: Otava, 1994. ISBN 951-1-13254-7.
- Mitä-Missä-Milloin 1995, s. 28.
Kirjallisuutta
- Deliege, Jean-Frederic – Brewaeys, Philippe 1990. Ecoovie. Le Mic-Mac des Services Secrets. EPO (ranskaksi)
- Outi Pennanen: Kittilän intiaanit. Kotiliesi, 13.11.1992, nro 22, s. 12-16.