Irboska

Muinaisvenäläinen Irboskan kaupunki mainitaan ensimmäisen kerran Nestorin kronikassa vuoden 862 kohdalla legendaarisen varjagiruhtinaan Truvorin asuinpaikkana. Kulttuurihistoriallisesti Irboska on osa Setumaata, mutta 1600-lukuun mennessä Irboskan merkitys väheni ja Setumaan keskus siirtyi Petseriin.[3] Vuosina 1232 ja 1240 Irboskan linnoituksen valtasi Saksalainen ritarikunta, jolta Aleksanteri Nevalainen valloitti sen takaisin vuonna 1241.[4]

Irboskan laakson yläpuolella kohoavalla harjanteella on ns. Truvorin linna, josta ovat säilyneet 1000–1200-luvulla rakennetut maavallit. Vallihaudan reunalla on yli kaksi metriä korkea kiviristi ja 1400–1500-luvun hautakiviä. Linnan sisällä on 1400–1500-luvulla rakennettu ja 1600–1700-luvulla uudistettu kaksikupolinen pyhän Nikolaoksen kirkko kellotorneineen.[4]

Irboskan linnoitusta.

Vuonna 1303 kaupunki siirrettiin 250 metriä idemmäs Žeravja-mäelle. Vuoteen 1330 mennessä sinne valmistui uusi kivilinna, jota 1300–1400-lukujen aikana vielä uudistettiin ja vahvistettiin. Kalkkikivestä rakennetussa linnoituksessa on kuusi tornia ja sen pinta-ala on noin 15 000 neliömetriä.[5] Sisällä on vuonna 1302 rakennettu pieni Lukovka-torni ja vuonna 1341 valmistunut yksikupolinen pyhän Nikolaoksen kirkko[4].

Lukovka-torni.

Saksalaisritarit piirittivät 1300- ja 1400-luvulla linnoitusta kahdeksan kertaa onnistumatta valtaamaan sitä. Vuonna 1510 Irboska liitettiin yhdessä Pihkovan kanssa Moskovan Venäjään. Puolalaiset valtasivat linnoituksen Pihkovan piirityksen aikana vuonna 1581, mutta seuraavana vuonna se palautettiin Venäjälle.[6]

Irboska liitettiin Pietarin kuvernementtiin vuonna 1708. Vuosina 1719–1777 se oli samannimisen Pihkovan kuvernementin kihlakunnan keskus.[6]

Viron vapaussodassa virolaisten 3. divisioona valtasi Irboskan 24. toukokuuta 1919. Viron armeijan kutsunnat (19-37-vuotiaat) ulotettiin Irboskaan 30. joulukuuta [7] Puolustustaistelut jatkuivat Irboska-Pihkova linjalla. Viron ammattiyhdistysten I kongressi hajotettiin 31. elokuuta 1919, kun se oli vaatinut rauhan solmimista ehdoitta Neuvosto-Venäjän kanssa. Viron hallitus katsoi tämän olevan sota-ajan maanpetoksellista toimintaa ja pidätti 102 kongressiedustajaa sekä työläisaktivistia. Heistä 76 lähetettiin yli rintamalinjan bolševikkien puolelle ja nämä päätyivät Pietariin. Sen sijaan 26 aktiivisinta virolaiskommunistia pidätettiin, vietiin Irboskaan ja ammuttiin 3. syyskuuta 1919.[8]

Vapaussodan aikana Irboska pysyi virolaisten hallussa ja Tarton rauhassa se liitettiin muun Setumaan mukana osaksi Viron tasavallan Petserimaan maakuntaa. Vuosina 1919-1922 virallinen nimi oli Isborskin kunta, sitten 1922-1939 Irboskan kunta ja 1939-1945 Linnusen kunta.

Virolaisten (heidän joukossaan setukaisten) ja venäläisten asuttamalla Petserinmaalla Irboska oli venäläisenemmistöinen asutus. Vuoden 1934 väestönlaskennan tietojen mukaan Irboskan asukkaista virolaisia oli 190 eli 2,2 prosenttia. Vuoden 1939 kuntauudistuksessa Irboskan kunta lopetettiin ja siitä muodostettiin Linnusen kunta (Linnuse vald), jossa Irboska oli yksi kylistä.[9]

Neuvostoliitto miehitti Viron 17. kesäkuuta 1940. Petserin maa pysyi muodostetun Eestin SNT:n osana vuoteen 1945, jolloin Stalin päätti siirtää Viron vapaussodassa ja sen päättäneessä Tarton rauhansopimuksessa saamat alueet takaisin Neuvosto-Venäjälle. Näin siirtyi Irboska ja koko Petserimaa osaksi Venäjän federaatiota. Nykyään Irboska on yksi Pihkovan alueen matkailunähtävyyksistä.

• Irboskan museon sivusto (venäjäksi)