Iran Air

Iranian Airwaysin DC-3

Poliitikko ja liikemies Reza Afshar perusti toukokuussa 1944 Iranian Airwaysin yhteistyössä Gholam Hossein Ebtehajin kanssa. Afshar omisti tällöin matkatoimisto Iran Tourin ja Mehrabadin lentokentän. Hetken ajan päästä hän hankki Iranian Airwaysin täysin omaan omistukseensa.

Iranian Airways lensi ensimmäisen lentonsa toisen maailmansodan jälkeen 1945 Teheranista Mašhadiin. Samana vuonna aloitettiin myös lennot Esfahaniin, Šīrāziin, Būšehriin ja Zahedaniin. 1946 alkoivat lennot Kairoon, Bagdadiin ja Tel Aviviin. Pariisin lennot alkoivat 1947. Vuoteen 1962 lentoyhtiöstä oli kehittynyt suuri kotimaanlentojen tekijä, joka lensi muutaman kerran viikossa ulkomaillekin, myös rahtilentoja lennettiin esim. kerran viikossa Eurooppaan. Laivasto koostui Douglas DC-3-, Douglas DC-4- ja Vickers Viscount -matkustajalentokoneista.

1954 Ahmad Shafiq perusti PAS:in, eli Persian Air Services:in. PAS lensi ensin rahtilentoja mutta sen matkustajalennot alkoivat pian Teheranin ja muitten iranilaisten kaupunkien välillä. 1960 PAS lensi moneen eurooppalaiseen kaupunkiin, kuten Geneveen, Pariisiin, Brysseliin ja Lontooseen Douglas DC-7 -koneilla. Kyseiset koneet PAS vuokrasi Sabenalta.

10. helmikuuta 1961 Iranin ministerit ratifioivat valtion tukeman ehdotuksen PAS:in ja Iranian Airwaysin yhdistymisestä. Samana vuonna Iranian Airways kansallistettiin.

24. helmikuuta 1962 PAS ja Iranian Airways yhdistyivät. Uuden yrityksen nimeksi tuli Iran National Airlines Corporation, lyhennetysti Iran Air. Iran Airin logoa koristi sininen Homā-lintu. Yhtiö käytti Avro York-, Douglas DC-3-, Douglas DC-6- ja Vickers Viscount -koneita. Iran Air hyväksyttiin Kansainvälisen ilmailuliiton täysjäseneksi 1964.

Iranian Airwaysin Boeing 707 Frankfurt am Mainin lentoasemalla.

Iran Airin mainos 1970-luvulta.

Iran Air vastaanotti ensimmäisen suihkukoneensa 1965. 1971 laivastoon saapui Boeing 747-, Boeing 727-100- ja Boeing 737-200 -koneita, 1974 Boeing 727-200-koneita ja 1978–1979 kolme versiota Boeing 747 -koneesta (100-, 200- ja SP).

8. lokakuuta 1972 Iran Air tilasi British Aircraft Corporationilta kaksi Concordea. Yksi Concorde vuokrattiin Teheranin ja Kish-saaren välille. Vain muutama lento ehdittiin lentää, ja kyseinen kone ei koskaan saanut Iran Airin maalauksia. Tilaukset peruutettiin Iranin vallankumouksen takia. Iran Air oli viimein lentoyhtiö joka peruutti Concorde-tilauksensa.

29. toukokuuta 1971 Iran Air aloitti lennot Teheranin ja New Yorkin välillä Boeing 707 -koneilla. Välilasku tapahtui Lontoon Heathrow’n lentoasemalla. Tällä reitillä aloitettiin pian suorat lennot Boeing 747SP-koneilla. Täten Iran Air oli toinen lentoyhtiö Lähi-idästä joka aloitti suorat lennot New Yorkiin (ensimmäinen oli El Al). Tämä reitti oli siihen aikaan maailman pisin matkustuslento. 1978 Iran Air tilasi kuusi Airbus A300 -laajarunkokonetta. Samana vuonna se lensi jo 31:n ulkomaalaiseen kohteeseen ympäri maailmaa, kuten New Yorkiin, Tokioon ja Pekingiin. Iran Air suunnitteli aloittaa lennot Los Angelesin ja Sidneyn välillä, kyseisellä lennolla välilasku olisi tapahtunut Teheranissa. Iran Air olisi suunnitelman avulla voinut yhdistää idän ja lännen. Suunniteltu lentoreitti ei ikinä toteutunut.

1970-luvun lopulla Iran Air oli yksi maailman tuottoisimmista ja nopeimmin kasvavista lentoyhtiöistä. 1978 se listattiin maailman toiseksi turvallisimmaksi lentoyhtiöksi, australialaisen Qantasin taakse. Molemmat olivat yli kymmenen vuotta ilman onnettomuuksia. Iran Air oli viimeksi ollut onnettomuudessa 1952, jolloin 27/29 matkustajasta menehtyi. Onnettomuus sattui Douglas DC-3 -koneella.

Iran Airin Boeing 747-200 Lontoon Heathrow-lentoasemalla elokuussa 1979 (vallankumouksen aikana).

Iranin vallankumouksen aikana, helmikuussa 1979, Iran Air alkoi supistaa ulkomaanlentojaan. Teheranin suunniteltiin olevan ainoa virallinen reitti Iraniin. Šīrāz sai olla toinen vaihtoehto, mutta vain kun lentoja Teheraniin ei jostaan syystä voinut toteuttaa. Kaikki muut iranilaiset kaupungit menettivät kansainvälisen asemansa. Viimeinen lento New Yorkista Teheraniin lennettiin 7. marraskuuta 1979. 8. marraskuuta 1979 Teheranista New Yorkiin matkalla ollut kone käännytettiin Montrealiin juuri alkaneen panttivankikriisin takia. Sen jälkeen Boeing 747SP -koneita käytettiin vain Euroopan ja Aasian lennoilla.

Irakin–Iranin sodan alettua syyskuussa 1980 ulkomaanlennot peruutettiin usein. 1981 Iran Airin formaaliksi nimeksi tuli "The Airline of the Islamic Republic of Iran". Samana vuonna Iran Airilla matkusti 1,7 miljoonaa matkustajaa.

1990 laivastoon saapui ensimmäinen Fokker 100 -kone. Viisi samanlaista konetta saapui myöhemmin. 2001 Iran Air osti kuusi käytettyä Airbus A310 -konetta. Yhdysvallat esti Airbus A330 -koneiden oston. 2005 Iran Air osti kaksi Airbus A300-600 -konetta. Kun Iranin ja Yhdysvaltojen hallitusten välit kiristyivät entisestään Iranin ydinohjelman takia, Boeing ei enää saanut myydä lentokoneenosia Iraniin. Myös koneitten huolto Yhdysvalloissa ja Euroopan unionissa oli kiellettyä. 2006 Iran ja Yhdysvallat sopivat, että koneitten huolto tulisi olla sallittua. Iran Air on täysin Iranin valtion omistama ja se työllistää noin 7 500 työntekijää.

5. heinäkuuta 2010 iranilainen ilmailuvirkailija syytti Britanniaa, Saksaa ja Yhdistyneitä arabiemiirikuntia siitä, että ne kieltäytyvät tankkaamasta iranilaisia matkustajalentokoneita Yhdysvaltojen asettamien pakotteiden takia. Sekä Iran Air että Mahan Air väitti, että heitä on estetty tankkaamasta koneitaan. Abu Dhabi vastasi, että he ovat tehneet sopimuksen iranilaisten kanssa tankkaamisen täyttöönpanosta ja että se pitää. Brittiläiset vastasivat, että öljyn toimittajat päättävät itse, tankkaavatko he vai eivät. Saksalaiset vastasivat, että tankkaaminen ei ole kiellettyä.

6. heinäkuuta 2010 Euroopan komissio julkisti, että se tulee kieltämään Iran Airin toiminnan EU:n alueella Airbus A320-, Boeing 727-, ja Boeing 747 -koneilla turvallisuushuolten takia. Samalla esim. tankkaukset kiellettiin EU:n alueella ja ne jouduttiin tekemään sen ulkopuolella kuten Belgradissa, Serbiassa. EU hyväksyi myöhemmin tankkaukset Budapestissä ja Ljubljanassa.

Kun Iran allekirjoitti Genevessä väliaikaisen ydinohjelman rajoittamissopimuksen marraskuussa 2013, YK poisti talouspakotteita, jotka olivat estäneet iranilaisia lentoyhtiöitä ostamasta varaosia lentokoneisiinsa. Iranin lentoyhtiöiden järjestön sihteeri Hamidreza Ghavabeshin mukaan maassa oli tuolloin noin 100 lentokonetta, joilla ei voinut lentää varaosien puutteen takia.[1]

2016 Iranin ydinsovun jälkeen kaikki EU:n asettamat toimintarajoitteet poistettiin ja Iran Air on tankannut koneitaan esim. Pariisissa ja Roomassa.

15. tammikuuta 2016 Barack Obama salli ulkoministeri John Kerryn poistaa Iranin vastaiset ilmailupakotteet ydinsovun takia.

16. tammikuuta 2016 kaikki Iranin vastaiset ilmailuun liittyvät pakotteet poistuivat. Sen jälkeen Iran Air on saanut ostaa koneita keneltä tahansa sekä tankata omistamiaan koneita Länsi-Euroopassa.

Iran Airin toimisto Pariisissa.

24. tammikuuta 2016 Teheran isännöi CAPA Iran Aviation Summit organised by CAPA - Centre for Aviation -kokousta, jossa iranilaiset ja ulkomaalaiset kokoontuivat yhteen keskustelemaan Iranin ilmailun tulevaisuudesta. Perustuen Iranin talouteen, CAPA:n laskelmien mukaan Iran tarvitsisi noin 500–600 matkustajalentokonetta. Tutkimusten mukaan Iran saisi noin 5–10 vuodessa 300–400 uutta lentokonetta. Bombardier esitteli kokouksen aikana lyhyille matkoille suunnattuja koneitaan. Iran Airin toimitusjohtaja Farhad Parvaresh on sanonut, että hänen lentoyhtiönsä tulee käyttämään 3–5 miljardia US-dollaria lyhyille reiteille suunnattujen koneitten ostoon Airbusilta, Boeingilta, Embraerilta ja Bombardierilta. Ensimmäinen Airbus saapui laivastoon tammikuussa 2017. Se oli malliltaan A321.

Iran Air Cargo on Iran Airin rahtiyhtiö. Toukokuussa 2008 Iran Air Cargo otti käyttöön kaksi Airbus A300B4F -rahtikonetta, jotka korvasivat yhden onnettomuuteen joutuneen Boeing 747-200F -koneen. Rahtia lennetään myös tavallisilla koneilla.

Myöhemmin Iran Air Cargo on saanut uusia 747-200F-koneita.