Ipnos

Elokuussa 1904 yrittäjäuralle lähtenyt työmies Juho Mäkelä teki Turun maistraatille ilmoituksen uudesta leipomoliikkeestä Linnankatu 61:n puutalossa, jossa aikoi ryhtyä valmistamaan vaimonsa keksimää pieniin ruutuihin jakautuvaa näkkileipää.[2] Vuonna 1912 tehtailija Arthur Vilén osti Mäkelän leipomon ja antoi sille kreikankielisen uunia tarkoittavan nimen Leipätehdas Ipnos.[1]

Myöhemmin Ruutu-näkkinä tunnetuksi tullut, kuminalla maustettu ruisleipä sai aluksi nimen Mensa, joka on latinan pöytää tarkoittava sana. Tämä oli ensimmäinen kerta suomalaisen päivittäistavarakaupan historiassa, kun leivälle annettiin oma tuotemerkki. Ipnoksesta tuli 1918 itsenäistyneen Suomen näkkileipätoimittaja, ja tuotantoa jouduttiin laajentamaan Linnankadulta Vilénin ostamaan St. Erik -leipomoon Kristiinankadun ja Eerikinkadun kulmassa.

Leipomot yhdistettiin 1932 Ipnos Oy:ksi.[1] Vaasan Höyrymylly valmisti Ruutunäkkiä 1970-luvun lopulle saakka. Myöhemmin samankaltainen leipä on ollut nimeltään Vaasan Pieni Pyöreä Kumina, jonka valmistus lopetettiin vähäisen menekin vuoksi.[3][4]

1930-luvun alussa Ipnos ajautui pahoihin taloudellisiin vaikeuksiin, ja ratkaisuksi nähtiin tuotevalikoiman laajennus. Arthur Vilén otti neuvonantajakseen Heikki Huhtamäen, joka oli joutunut osakassopimuskuvioiden vuoksi tilapäisesti syrjään omaa nimeään kantaneesta Huhtamäki-yhtiöstä. Hänestä tuli Ipnoksen hallituksen puheenjohtaja ja vuonna 1934 myös Ipnoksen omistaja, kun Arthur Vilén myi ensin kiinteistöt ja sitten myös yhtiön osakkeet Huhtamäelle.[5][6][1] Huhtamäen johdolla Ipnos aloitti vohvelien ja keksien leipomisen. Makeisalalta kokemusta saanut Huhtamäki toi Ipnoksen tuotevalikoimaan myös pastillit ja muut makeiset, joita valmistettiin uudessa vuonna 1936 valmistuneessa tehtaassa. Kahta vuotta myöhemmin Ipnos oli pastillien valmistajana jo samankokoinen kuin markkinajohtaja Fazer. Figarol-pastilli ja Budapest-konvehti jäivät tältä ajalta pysyvästi kansan suosioon.[1]

Ipnos osti 1939–40 Jalostajan ja Huhtamäki-Hellaksen osake-enemmistön. Ipnos luopui makeisvalmistuksesta Hellaksen hyväksi, mutta sai vastineeksi makaronien valmistuksen. Sodanjälkeisestä raaka-ainepulasta toivuttuaan Ipnos pääsi jälleen valmistamaan jo ennen sotia aloitettujen cream cracker -tyyppisten voileipäkeksejä, vohvelikeksejä ja vaniljakeksejä.[1]

Uusi tilavampi tehdas valmistui Turun Kärsämäkeen 1951, ja Linnankadun kiinteistö myytiin puolustusvoimien käyttöön. Vuonna 1982 kiinteistö siirtyi Turun kaupungille ja vuonna 2003 se tuhoutui tulipalossa juuri, kun seuraavana aamuna oli määrä kokoustaa sen suojelusta.[1]

Vuonna 1967 Ipnos myytiin Vaasan Höyrymylly Oy:lle, joka lopetti näkkileipien tuotannon Turussa ja myi keksituotantonsa Fazerille.[1][2]

• Kansalliskirjaston digitoimia Ipnoksen mainospainatteita sotia edeltävältä ajalta
• Ipnos 25 vuotta 1912–1937. Kolmisivuinen värillinen pienpainate. Kansalliskirjasto.