Ipatjevin talo

Ipatjevin talo rakennettiin alkuaan vuonna 1897 kaivosinsinööri Andrei Redikortseville. Talo oli kaksikerroksinen, mutta se oli rakennettu Voznesenskin kukkulan rinteeseen niin, että Voznesenskaja-kadun puolelta pääsisäänkäynti johti suoraan toiseen kerrokseen. Talo edusti perinteistä kauppiastyyliä, mutta tekniikka oli uutta – talossa oli juokseva vesi, kylpyhuone ja WC, sähköt ja puhelin. Tonttiin kuului myös pieni puutarha ja terassi.

Redikortsev joutui myymään talonsa I. G. Šaravjeville, koska joutui vaikeuksiin korruptiosyytteen vuoksi. 1908 Šaravjev myi rakennuksen edelleen tunnetulle insinöörille ja tehtailijalle kapteeni Nikolai Ipatjeville 6 000 ruplalla. Ipatjev asettui asumaan perheineen rakennuksen ylempiin kerroksiin. Alimmassa kerroksessa hän piti toimistoa ja työpajaa.[2]

Lokakuun vallankumouksen jälkeen huhtikuussa 1918 bolševikit takavarikoivat talon sen omistajalta, sillä vangittu keisariperhe palveluskuntineen siirrettiin Tobolskista Jekaterinburgiin, ensin Nikolai ja Aleksandra 30. huhtikuuta ja myöhemmin 21. toukokuuta tsarevitš Aleksei, suuriruhtinattaret Olga, Maria, Tatjana ja Anastasia sekä palveluskuntaan kuuluneet kamarineiti Demidova, tohtori Botkin, kokki Haritonov ja palvelija Trupp. Nikolai Ipatjeville annettiin vuorokausi aikaa tyhjentää kotinsa. Talon ympärille rakennettiin korkea puuaita, ja alakertaan tehtiin vartiotupa. Talon ikkunat maalattiin valkoisiksi ulosnäkemisen estämiseksi. Keisariperheelle ja palvelijoille varattiin toisesta kerroksesta viisi huonetta. Ipatjevin talosta tuli pahamaineinen "erikoistarkoituksen talo".[3]

Heinäkuun 16. ja 17. päivän välisenä yönä Jakov Jurovskin johtama teloituskomppania ampui keisariperheen jäsenet ja palvelijat Ipatjevin talon puolittain maanalaisessa kellarissa.

Jekaterinburg jäi valkoisen armeijan käsiin 25. heinäkuuta 1918, jonka jälkeen talo palautettiin sen omistajalle. Valkoiset teettivät talossa perusteellisen tutkimuksen keisariperheen kohtalon selvittämiseksi. Nikolai Ipatjevin käytössä oli tänä aikana vain kolme ensimmäisen kerroksen huonetta, muut oli varattu valkoisen armeijan upseereille ja sotilaille. Tutkimuksia johti ensin tuomari Aleksandr Namjutkin, sitten tuomari Ivan Sergujev. Lopuksi tehtävään paneutui huolellisesti Nikolai Sokolov, jonka selontekoa pidetään edelleen asiassa pätevänä lähdemateriaalina.[4]

Hänen löytämänsä keisarinnan irronnut sormi sekä vaatteiden, korujen ja kunniamerkkien jäännökset sekä muutamat yksittäiset esineet, kuten spanieli Jimmyn kaulapanta, ovat Pariisissa. Niitä säilytetään pyhäinjäännöksinä Karlovcin synodille kuuluvassa kirkossa.

Lokakuun vallankumouksen kymmenvuotisjuhlavuonna 1927 talossa avattiin museo, joka toimi vuoteen 1932 saakka. 1940-luvulla talossa säilytettiin Sverdlovskin kommunistipuolueen arkistoja. Vaikka talo oli suojeltu ja julistettu muistomerkiksi vuonna 1974, Mihail Suslov käski 1977 purkaa rakennuksen, koska sen historia liittyi kiinteästi Romanovien viimeisen hallitsijan kuolemaan. Virallisesti purkamista perusteltiin liikennejärjestelyillä. Käskyn toteutti Sverdlovskin puoluejohtaja Boris Jeltsin 27.–28. heinäkuuta 1977. Ennen purkamista talo valokuvattiin ja sen tiedot arkistoitiin, sekä osa sisustuksesta (muun muassa ruokasalin tulisija) siirrettiin varastoon.[4]