Ionel Brătianu

Ionel Brătianu (tunnetaan myös nimellä Ion I. C. Brătianu; 20. elokuuta 1864 Florica – 24. marraskuuta 1927 Bukarest) oli romanialainen poliitikko, joka toimi kuusi kertaa Romanian pääministerinä vuosina 1909, 1910–1911, 1914–1918, 1918–1919, 1922–1926 sekä 1927. Hän kannatti Suur-Romanian luomista.[1] Hän oli myös Kansallisliberaalin puolueen (PNL) puheenjohtaja vuodesta 1909 kuolemaansa saakka.

Ionel Brătianu
Ionel Brătianu.
Romanian 24. pääministeri
9. tammikuuta 1909 – 28. joulukuuta 1910 4. tammikuuta 1914 – 28. tammikuuta 1918 29. marraskuuta 1918 – 26. syyskuuta 1919 17. tammikuuta 1922 – 29. maaliskuuta 1926 21. kesäkuuta 1927 – 24. marraskuuta 1927
Edeltäjä	Dimitrie Alexandru Sturdza Titu Maiorescu Constantin Coandă Take Ionescu Barbu Știrbey
Seuraaja	Petre P. Carp Alexandru Averescu Artur Văitoianu Alexandru Averescu Vintilă Brătianu
Henkilötiedot
Syntynyt	20. elokuuta 1864 Florica, Romania
Kuollut	24. marraskuuta 1927 (63 vuotta) Bukarest, Romania
Ammatti	insinööri
Puoliso	Maria Moruzi-Cuza Eliza Știrbey
Tiedot
Uskonto	ortodoksi
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Ionel Brătianun isä oli valtiomies Ion Brătianu. Brătianu opiskeli Pariisissa ja hankki itselleen insinöörin koulutuksen.[2] Hänet valittiin Romanian parlamenttiin vuonna 1895 ja vuonna 1897 hänestä tuli yleisten töiden ministeri.[3] Brătianu oli 1907–1909 Dimitrie Alexandru Sturdzan hallituksen sisäministerinä, minkä jälkeen hänestä tuli ensi kertaa pääministeri.[2] Hänen johdollaan Kansallisliberaali puolue ryhtyi kannattamaan aluelaajennuksia Suur-Romanian luomiseksi.[1]

Brătianu kutsuttiin kolmen vuoden tauon jälkeen tammikuussa 1914 jälleen pääministeriksi tarkoituksenaan toteuttaa suuri maareformi. Ensimmäisessä maailmansodan puhjettua myöhemmin samana vuonna hänen tavoitteenaan oli alun perin Romanian pitäminen puolueettomana. Lopulta Brătianu kuitenkin hyväksyi maan liittymisen sotaan elokuussa 1916 ympärysvaltojen puolelle, sillä vastineeksi Romanialle luvattiin Itävalta-Unkarille kuulunut Transilvanian alue sodan jälkeisissä rauhanjärjestelyissä.[1][2][4] Lyhyen alkumenestyksen jälkeen kahden rintaman sota Itävalta-Unkaria, Saksaa ja Bulgariaa vastaan muodostui Romanialle katastrofaaliseksi. Kun keskusvallat miehittivät maan pääkaupungin Bukarestin, Brătianu pyysi eroa, mutta kuningas Ferdinand I:n pyynnöstä hän jatkoikin pääministerinä ja kokosi laajapohjaisemman hallituksen, joka asettui Iașiin. Venäjän irtautuminen sodasta teki lopulta taistelun jatkamisen Romanialle täysin mahdottomaksi. Brătianu jätti pääministerin paikkansa helmikuussa 1918, jotta Romania voisi solmia rauhan keskusvaltojen kanssa.[4][2]

Suursota päättyi Romanian onneksi ympärysvaltojen voittoon ja Brătianu palasi pääministeriksi joulukuussa 1918. Hän johti Romanian valtuuskuntaa Pariisin rauhankonferenssissa ja ajoi siellä voimakkaasti Suur-Romanian luomista. Hän ei hyväksynyt kompromissia, jossa Romania sai aluelaajennuksia, mutta eräät kiistanalaiset alueet siirtyivät Jugoslavialle. Niinpä Brătianu erosi uudelleen pääministerin tehtävästä syyskuussa 1919. Hän kuitenkin palasi jälleen hallituksen johtoon vuosiksi 1922–1926, jolloin muun muassa hyväksyttiin uusi perustuslaki ja vietiin maareformi loppuun. Brătianu ehti perustaa vielä kuudennen hallituksensa hieman ennen kuolemaansa kesäkuussa 1927.[1][4][2] Ionel Brătianun kuoltua Romanian pääministeriksi ja Kansallisliberaalin puolueen puheenjohtajaksi tuli hänen veljensä Vintilă Brătianu. Kolmas veli Dinu Brătianu toimi hänkin myöhemmin puolueen johdossa.