Ion Ghica

Ion Ghica (1816 Bukarest – 4. toukokuuta 1897 Ghergani)[1] oli romanialainen valtiomies, joka toimi Romanian pääministerinä kolmesti vuosina 1866, 1866–1867 ja 1870–1871.

Ion Ghicaa esittävä piirros 1880-luvulta.

Ion Ghica kuului Ghican merkittävään ruhtinassukuun ja hänen esi-isiään oli ollut aiemmilla vuosisadoilla Valakian ruhtinaina.[1] Ghica opiskeli Ranskassa. Palattuaan kotimaahansa hän toimi 1840-luvulla Iașissa matematiikan ja taloustieteen opettajana sekä Progresul-nimisen liberaalin sanomalehden toimittajana.[2] Hän osallistui näkyvästi vuoden 1848 vallankumousyritykseen Valakiassa ja vallankumouksellisten perustama väliaikainen hallitus lähetti hänet lähettilääkseen Konstantinopoliin, jonne hän jäi maanpakoon kumousyrityksen kukistamisen jälkeen. Ghica sai Turkin hallituksen luottamuksen, minkä ansiosta hänet nimitettiin 1854 Samoksen saaren ruhtinaaksi. Hän johti saaren hallintoa vuoteen 1859, jolloin palasi Valakiaan.[2][1]

Ghica osallistui vuonna 1866 Romanian ensimmäisen ruhtinaan Alexandru Ioan Cuzan syrjäyttämiseen ja tuli samalla myös itse pääministeriksi interregnum-vaiheen ajaksi. Hän oli mukana järjestämässä Hohenzollern-Sigmaringen-sukuista Kaarle I:tä uudeksi ruhtinaaksi ja sai tämän valinnalle Turkin sulttaanin hyväksynnän. Lascăr Catargiun lyhytikäisen hallituksen erottua Kaarle I nimitti Ghican takaisin pääministeriksi vielä samana vuonna, mutta hän joutui väistymään maaliskuussa 1867. Kolmannen kerran hän oli pääministerinä joulukuusta 1870 maaliskuuhun 1871, mutta joutui eroamaan tuettuaan kuningasta vastaan suuntautunutta liikehdintää. Poliittisen uransa jälkeen Ghica toimi Romanian lähettiläänä Lontoossa 1880–1887. Hän julkaisi useita teoksia taloudellisista kysymyksistä ja historiasta. Ghican tunnetuin teos on hänen julkaisemansa kirjekokoelma Scrisori către V. Alecsandri (”kirjeitä V. Alecsandrille”).[1][2] Ghica oli myös useasti Romanian akatemian puheenjohtajana.

Vuosina 1868–1870 Romanian pääministerinä toiminut Dimitrie Ghica oli Ion Ghican serkku.[2]