Inventio

Inventio (ital. inventione, invenzione, saks. Invention) on musiikkitermi, jota on käytetty hieman eri tavoin eri aikoina.[1]

Inventio osana teoksen nimeä kertoi 1500- ja 1600-luvuilla, että sävellyksessä oli käytetty jotakin erikoista keksintöä tai uutuutta. Tähän liittyvät myös 1600-luvun italialaiset ilmaisut nova inventione, moderne inventioni tai inventioni curiosi.[1]

Saksalaisessa barokkimusiikissa termi tarkoittaa teoksen sävelaihetta tai -oivallusta ennen teoksen työstämistä tai sävellyksiin liittyvää kekseliäisyyttä, taitoa luoda sävellys erilaisilla tekniikoilla perusaiheesta. Esimerkkejä ovat muun muassa Johann Sebastian Bachin kuuluisat viisitoista inventiota tai hänen viisitoista kolmiäänistä Sinfoniaansa.[1]

Varsinaisen musiikkilajin aseman inventio saavutti uusbarokki-ilmiönä 1900-luvun alun Saksassa. Tällöin inventioihin tyypillisesti liittyi kaksiääninen kevyt polyfoninen tekstuuri. Alban Berg loi edelleen uutta sisältöä termille Wozzeck-oopperansa 3. näytöksen kuudella inventiollaan.[1]