Invaasiokirjallisuus

Invaasiokirjallisuus on kirjallisuuden alalaji, jossa kuvataan kuvitteellista ulkovallan hyökkäystä teoksen kohderyhmän kotimaahan. Osa invaasiokirjallisuudesta voidaan lukea myös vakoilukirjallisuudeksi. Invaasiokirjallisuus oli erityisen suosittu kirjallisuuden alalaji Ranskan–Preussin sodasta vuonna 1871 ensimmäiseen maailmansotaan vuonna 1914.

George Tomkyns Chesneyn vuoden 1871 teoksen The Battle of Dorking kansi.

Alatyyppejä

Invaasiokirjallisuus voidaan jakaa karkeasti kahteen eri tyyppiin:

Ensimmäinen on varoittava tyyppi, jossa kirjoittaja vihjailee maan olevan vaarassa joutua vieraan vallan hyökkäyksen kohteeksi, koska sen hallitsijat eivät anna maan puolustamiseen riittävää rahoitusta ja/tai resursseja. Yleensä kirjoittaja esittää kuvaamansa tapahtumakulun estämiseksi jonkin keinon, jonka haluaa kertomuksellaan saada suuren yleisön tietoon.[1]

Toinen on jingoistinen tyyppi, jota edustava kertomus yleensä alkaa samaan tapaan kuin varoittava tyyppi, mutta päättyy hyökkäyksen kohteen voittoon ja hyökkääjän tappioon, tuhoon tai nöyryytykseen.[1]

Invaasiokirjallisuus voi olla myös humoristista. Tästä esimerkkejä ovat P. G. Wodehousen The Swoop! (1909) ja Arto Paasilinnan Operaatio Finlandia (1972).[2][3]

Historia

Invaasiokirjallisuuden merkkiteoksena pidetään Britannian armeijan upseeri George Tomkyns Chesneyn vuonna 1871 Blackwood Magazine -lehdessä julkaistua kertomusta The Battle of Dorking. Teoksessa sotaveteraani kertoo lapsenlapsilleen, kuinka otti osaa taisteluun Saksan yllätyshyökkäystä vastaan, mikä päättyi tappioon. Teosta edelsi Alfred Bate Richardsin teos The Invasion of England (A Possible Tale of Future Times) vuodelta 1870, joka oli huonosti kirjoitettuna ollut huomattavasti vähemmän vaikutusvaltainen.[4]

Teemoja

Yhdistynyt kuningaskunta

Yhdistyneessä kuningaskunnassa invaasiokirjallisuudessa esiintyi usein tekijänä maahanmuutto, yleensä saksalaisten muodossa.[5] Myös antisemitismi oli teoksissa usein esillä, esimerkiksi juutalaisten väitetysti ”jakautuneiden lojaliteettien” ja kosmopoliittisuuden vuoksi.[6]

Saksa

Saksassa maahanmuuttajia useammin kuvattiin sisäisenä uhkana maan tiettyjen osien asukkaat. Esimerkiksi hannoverilaisia kuvattiin englantilaistyyppisiksi ja ahneiksi, baijerilaisia maalaismaisiksi ja Preussin vastaisiksi, ja niin edelleen.[7]

Esimerkkejä

Lähteet
  • Laurie-Fletcher, Danny: British Invasion and Spy Literature, 1871–1918. Palgrave Macmillan, 2019. (englanniksi)
  • Stewart, Michael D.: ”Stranger than fiction”: Anglo-American-German relations and rivalries through invasion literature, 1890–1914. Texas Woman’s University, 2012. (englanniksi)

Viitteet
  1. Stewart 2012, s. 9–11
  2. Imagining the Worst The New Yorker. 21.11.2005. Viitattu 14.8.2020. (englanniksi)
  3. Kylmälä, Pietari: Pum-pum, kuolit! Leikin säännöt on kirjoitettu sotakirjallisuuteen yle.fi. 21.4.2017. Viitattu 19.5.2020.
  4. Authors: Chesney, George T. sf-encyclopedia.com. Viitattu 14.8.2020. (englanniksi)
  5. Stewart 2012, s. 45
  6. Laurie-Fletcher 2019, s. 109
  7. Stewart 2012, s. 90–91
  8. Melby, Christian: Review: War of the Worlds: Transnational Fears of Invasion and Conflict, 1870-1933 U.S. Studies Online. 27.9.2017. Arkistoitu 20.4.2020. Viitattu 14.8.2020. (englanniksi)
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.