Tyrnikerttunen
Tyrnikerttunen (Acrocephalus orinus) eli aiemmalta nimeltään intianruokokerttunen on Keski-Aasiassa pesivä ja eteläisessä Aasiassa talvehtiva huonosti tunnettu varpuslintu. Lajin nimesi Harry Church Oberholser 1905. Lajin löysi Allan Octavian Hume 1867, joka antoi sille ensin nimen Phyllopneuste macrorhyncha, mutta muutti sen 1869 muotoon Acrocephalus macrorhynchus. Muutokset eivät jääneet tähän, sillä Oberholser osoitti 1905, että nimeä ei voida hyväksyä, ja Acrocephalus orinus lopulta voitti nimen Acrocephalus macrorhynchus suosiossa.
| Tyrnikerttunen | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Eukaryootit Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Kerttuset Acrocephalidae |
| Suku: | Ruokokerttuset Acrocephalus |
| Laji: | orinus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Acrocephalus orinus |
|
| Alalajit | |
|
|
| Katso myös | |
Koko ja ulkonäkö
Linnun pituus on noin 13 cm. Olemukseltaan ja väritykseltään se muistuttaa sekä viitakerttusta että papyruskerttusta, jonka alalajina sitä on pidetty. Joidenkin tutkijoiden mielestä se on ollut olemukseltaan outo viitakerttunen. Lajista tiedetään erittäin vähän, sillä kahden museonäytteen lisäksi se on vain kerran tavattu luonnossa. Kädessä tutkittaessa lajin voi erottaa viitakerttusesta pyöreämmän käsisiiven perusteella.
Esiintyminen
Hume keräsi ensimmäisen linnun Sutlej'n laaksosta läheltä Rampooria, Himachal Pradeshin osavaltiosta Intiasta 1867. Vuonna 2005 lajin status vahvistettiin DNA-testien ja uusien morfologisten tutkimusten ansiosta. Tutkimuksen teki Staffan Bensch Lundin yliopistossa. Toinen havainto lajista tehtiin Thaimaassa 27. maaliskuuta 2006, kun ornitologi Philip Round, Mahidolin yliopiston apulaisprofessori, pyydysti elävän yksilön Laem Phak Bia Environmental Research and Development Projectissa Phetchaburissa, Bangkokin lähellä. Lintu rengastettiin, siltä otettiin kaksi höyhentä ja se päästettiin vapauteen. Höyhenistä tutkittu DNA vastasi vuoden 1867 linnun DNA:ta.[2] Tämän havainnon jälkeen löydettiin vanha intiankerttusnäyte Tringin luonnonhistoriallisen museon viitakerttusnäytteiden joukosta.
Afganistanissa ja Tadžikistan löydettiin vuosien 2008–2009 ja tutkimusten aikana tyrnikerttusen pesimäalue Badakhšanin alueelta. Museonäytteiden perusteella on arvioitu, että laji pesii myös Kirgisiassa, Kazakstanin etelä- ja kaakkoisosissa sekä Kiinan Xinjiangin läntisissä osissa.[3][1]
2000-luvulla tehtyjen arvioiden perusteella tyrnikerttunen on suhteellisen yleinen esiintymisalueellaan. Populaatiokokoa ja sen trendiä ei kuitenkaan tunneta tarkasti, mutta koska levinneisyysalue on suhteellisen laaja, laji arvioitiin vuoden 2022 IUCN:n Punaisessa kirjassa elinvoimaiseksi.[1]
Ravinto
Tyrnikerttunen on hyönteissyöjä.
Lähteet
- BirdLife International: Acrocephalus orinus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2022-1. 2022. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 21.7.2022. (englanniksi)
- Kootut. Linnut -lehti, 2007, nro 2, s. 7. BirdLife Suomi.
- Koskimies, Pertti: Salaperäisin lintu pesii Afganistanissa. Suomen Luonto, 2010, nro 2, s. 12. Suomen luonnonsuojeluliitto.
Aiheesta muualla
- Indian warbler “lost” for 139 years makes spectacular return — in Thailand and the UK 7.3.2007. BirdLife International. Viitattu 9.4.2010. (englanniksi)
- 'World's least known bird' found breeding in Afghanistan 15.1.2010. BirdLife International. Viitattu 9.4.2010. (englanniksi)
- "World's Least Known Bird" breeding site discovered in Afghanistan Wildlifeextra.com. tammikuu 2010. Wildlife Extra News. Viitattu 9.4.2010. (englanniksi)