Intian autoteollisuus

Intian autoteollisuus sai alkunsa maan itsenäistymisen alla 1940-luvulla. Ensimmäinen autotehdas Hindustan Motors perustettiin 1942, ja se tuli tunnetuksi vuosina 1958–2014 vain pienin uudistuksin valmistetusta Hindustan Ambassador -henkilöautosta[4]. Toinen tuolloin perustettu autoyhtiö Premier alkoi valmistaa autoja yhteistyössä Chryslerin, Dodgen ja Fiatin kanssa. Se loi 1960-luvulta alkaen mainetta italialaiseen Fiat 1100 -sedaniin perustuvalla autolla, jota myytiin monella eri nimellä, viimeksi 1990-luvulla nimellä Premier Padmini[5]. 1940-luvulla perustettiin myös alkuun hyötyajoneuvoihin keskittynyt Mahindra & Mahindra, joka nykyisin tunnetaan myös suurena henkilöautovalmistajana ja muun muassa suomalaisen Sampo-Rosenlewin suuromistajana[6].[7] Vuonna 1868 kauppahuoneena aloittanut monialayhtiö Tata Group perusti vuonna 1945 tytäryhtiön Tata Engineering and Locomotive Company valmistamaan moottoriajoneuvoja, rautatiekalustoa ja niiden komponentteja. Nykyisin se tunnetaan nimellä Tata Motors, joka vuonna 2013 oli maailman 19. suurin autovalmistaja[8] ja muun muassa Jaguarin ja Land Roverin omistaja[9]. Vuonna 1948 brittiläisiä Austin-autoja kokoamaan perustettu Ashok Motors tunnetaan nykyisin linja- ja kuorma-autojen valmistajana nimellä Ashok Leyland. Kaksi- ja kolmipyöräisiin moottoriajoneuvoihin erikoistunut Bajaj Auto perustettiin 1945 aluksi muun muassa Vespa-skoottereiden maahantuojaksi[10].

Nämä yhtiöt hallitsivat Intian hitaasti kasvaneita ajoneuvomarkkinoita läpi 1950- ja 1960-lukujen,[7] minkä jälkeen kasvu kiihtyi. Vuosien 1973 ja 1993 välillä Intian moottoriajoneuvojen määrä kymmenkertaistui 25 miljoonaan, joista tosin 17 miljoonaa oli mopoja ja moottoripyöriä. Noin puolet kaikista moottoriajoneuvoista oli keskittynyt Delhiin, Mumbaihin ja Kolkataan, mikä yhdessä huonolaatuisten polttoaineiden kanssa aiheutti vakavia ilmanlaatuongelmia suurkaupungeissa. Vuonna 1993 Intiassa valmistettiin jo 25 miljoonaa moottoriajoneuvoa, eli vuodessa saman verran kuin oli samaan aikaan liikenteessä.[11]

1980-luvulla intialaiset henkilöautovalmistajat saivat uuden kilpailijan Maruti Udyog Limited -yhtiöstä, joka panosti etenkin pienten henkilöautojen tuottamiseen. Vuonna 2007 siitä tuli japanilaisen Suzukin tytäryhtiö nimellä Maruti Suzuki. Myös japanilainen Honda, eteläkorealainen Hyundai ja muut etupäässä aasialaiset auto- ja moottoripyörävalmistajat aloittivat valmistusyhteistyön Intiassa 1980-luvulta alkaen, jolloin maan protektionistinen talous alkoi avautua.[7][11]

Honda Activa oli Intian ylivoimaisesti myydyin skootterimalli useana vuonna. Esimerkiksi vuonna 2015 sen eri versioita myytiin yli 2,4 miljoonaa kappaletta.

Maaliskuuhun 2019 päättyneenä budjettivuonna (vertailuna edellisvuosi) Intiassa valmistettiin yhteensä 30,9 miljoonaa (29,1 milj.) moottoriajoneuvoa. Tämä oli 6,3 (14,8) prosenttia edellisvuotta enemmän. Kappalemääräisesti eniten Intian autoteollisuus tuotti kaksipyöräisiä (mopoja ja moottoripyöriä), joita valmistettiin 24,5 miljoonaa. Henkilöautoja valmistettiin 4,0 miljoonaa, kolmipyöräisiä 1,3 miljoonaa ja hyötyajoneuvoja (mm. pakettiautot, kuorma-autot, linja-autot) 1,1 miljoonaa.[12][13]

Kansainvälisen autovalmistajien järjestön OICA:n tilaston mukaan Intian autoteollisuus valmisti vuonna 2018 yhteensä 5,175 miljoonaa autoa (2017: 4,783 miljoonaa autoa) ja nousi kappalemäärällä mitattuna maailman 4. suurimmaksi autonvalmistajamaaksi Saksan ohi. Kappalemääräisesti tuotanto kasvoi 8,0 prosenttia edellisvuoteen verrattuna. Jo edeltävänä vuonna (2017) Intian autontuotanto oli ohittanut kappalemäärällä mitattuna Etelä-Korean autoteollisuuden.[1][14] Intian vuoden 2018 autotuotannosta henkilöautoja oli 4,065 miljoonaa ja 1,110 miljoonaa hyötyajoneuvoa. Vuonna 2018 Intian osuus oli 5,8 % henkilöautojen, 4,4 % hyötyajoneuvojen ja 5,4 % maailmanlaajuisesta kaikkien autojen valmistuksen kappalemäärästä.[1]

Muutamaa vuotta aiemmin, eli vuonna 2015 Intia oli noussut Brasilian ohi maailman 5. suurimmaksi automarkkinaksi.[15] Intian arvioitiin olevan tällä sijalla myös loppuvuonna 2019, vaikka autokauppa olikin maassa hiipunut edellisvuodesta.[16]

Oheinen pylväsdiagrammi kuvaa Intiassa rekisteröidyn ajoneuvokannan kehitystä vuosina 2006...2019. Ajoneuvojen lukumäärä (milj.) ilmenee kunkin vuosipylvään yläpuolelta. Rekisteröity ajoneuvokanta yli kaksinkertaistui vuosina 2010...2019.[17] Kasvun jatkuessa moottoriajoneuvojen kokonaismäärä ylittänee Intiassa 300 miljoonaa vuonna 2020. Kaikista rekisteröidyistä moottoriajoneuvoista kaksipyöräiset muodostavat pääosan.

Rekisteröityjen autojen lukumäärän osalta on eri lähteiden välillä eroavaisuuksia. Yli 1,3 miljardin asukkaan Intian autoistumisasteen todetaan olleen vuonna 2018 jo yli 50 autoa tuhatta asukasta kohden. Yhteiskäyttöautoilla on oma vaikutuksensa automäärän kehityksessä. [18] Intian autoteollisuuden ja ajoneuvomarkkinan merkittävällä laajentumisella on selvä yhteys ajoneuvokannan ja siihen osana kuuluvan autokannan kasvuun.

Intia on suojellut kotimaista autoteollisuuttaan ja ympäristönsä tilaa sekä ohjannut ulkomaisia maahantuojia toimimaan yhteisyrityksissä säätämällä erittäin korkeat henkilöautojen maahantuontitullit ja muut asiaan liittyvät maksut. Esimerkiksi uuden, rekisteröimättömän ja suoraan auton valmistajamaasta Intiaan maahantuodun henkilöauton tullimaksut ja muut kulut ovat yhteensä 119,65 % auton CIF-tuontihinnasta vakuutuksen ja rahtikulujen kanssa (lyhenteessä CIF: C= car value, I= insurance, F= freight, ks. Incoterm). Muulloin, esimerkiksi jos uusi auto on jo rekisteröity, sitä koskee 181,43 prosentin suuruinen tullimaksu ja muut kulut.[26] Vähintään kaksi vuotta ulkomailla asuneen, ja vähintään vuoden omistajan hallussa olleen käytetyn auton tuonti on kuitenkin edellä mainittua edullisempaa. Arvoautojen osien maahantuonti on ollut huomattavasti edullisempaa (2015), sillä näiden tuontitulli on ollut 10 prosentin luokkaa, ja esiasennetuilla moottoreilla, kytkimillä tai vaihteistoilla 10-30 prosenttia. Lähestymisellä Intia on kannustanut ulkomaisia maahantuojia pystyttämään kokoonpanotehtaita Intiaan ja käyttämään intialaista alihankintaa.[27] Vuodesta 2017 alkaen Intian ja EU:n välillä on ollut voimassa viisivuotinen arvoautojen maahantuontia koskeva kahdenvälinen sopimus, joka sallii 250 000 vähintään arvoauton maahantuonnin EU:sta vain 10 prosentin tuontiverolla. Kiintiön ylittävistä autoista tulee maksaa 30 prosentin vero. Vastaavasti EU alentaa tullimaksujaan intialaisvalmisteisille autoille.[28]

• 
  Maruti Suzukin Dzire (2018) oli Intian myydyin henkilöauto syyskuussa 2019.
• 
  Maruti Suzukin Alto (malli 800 LXi; 2013).
• 
  Marutin Swift VXi (2009).
• 
  Marutin Wagon R LXi (2016).
• 
  Marutin Vitara Brezza edustaa katumaastureiden rynnistystä Intian automarkkinoilla.(kuvassa Suzukin Vitara SZ5).
• 
  Hyndai Elite i20 (2018).
• 
  Hyndai Grand i10 (2018) oli kuulunut usean vuoden ajan Intian ostetuimpien henkilöautomallien kärkikymmenikköön.
• 
  Hyundai Venue (2019).

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Intialaisia autonvalmistajia Wikimedia Commonsissa