Interrail

Interrail on Euroopan rautatieliikenneyhtiöiden yhteinen lippujärjestelmä. Mistä tahansa järjestelmän piiriin kuuluvasta maasta voi ostaa lipun, jolla saa matkustaa lähes kaikissa junissa kaikissa järjestelmään kuuluvissa maissa. Interrail oli etenkin alkuaikoinaan 1970-luvulla eurooppalaisnuorten suosittu reppumatkailun muoto.

Interrail-lippu vuodelta 1982.

Interrail-järjestelmän jäseniä ovat lähes kaikki Euroopan maat entisen Neuvostoliiton maita lukuun ottamatta. Interrail-lipun voimassaoloajalle on monia vaihtoehtoja; voimassaoloaikana lipulla voi matkustaa rajattomasti junilla interrail-maissa. Lippu oikeuttaa myös alennuksiin tietyillä lauttareiteillä. Joissakin junissa voi joutua maksamaan lisämaksuja.

Ikärajoituksia Interrail-lipun hankkimisessa ei ole, mutta alle 28-vuotiaille se on halvempi. Lipun hintaan vaikuttavat iän lisäksi myös sen voimassaoloaika ja -alue. Lipun voi hankkia jokainen, joka on asunut jossakin Interrail-yhteisöön kuuluvassa maassa tai Venäjällä, Valko-Venäjällä, Ukrainassa, Moldovassa, Virossa, Latviassa, Liettuassa, Algeriassa, Tunisiassa, Kyproksella, Maltalla tai Islannissa vähintään puoli vuotta. Lippu ei kelpaa sen omistajan asuinmaassa, mutta Interrail Global Pass oikeuttaa tietyn suuruiseen alennukseen (Suomessa 50 prosenttia) interrail-matkaan liittyvistä junamatkoista rajalle tai lentoasemalle omistajan kotimaassa.

Suomalaisnuorten keskuudessa Interrail-matkailu eli interreilaus, oli alusta asti erittäin suosittua: ensimmäisenä kesänä 1972 Suomessa myytiin 12 000 interrail-lippua, enemmän kuin missään muussa maassa[1]. Vilkkaimpina vuosina 1980-luvun puolivälissä Suomessa myytiin noin 20 000 lippua, hiljaisimpina vuosina vain kymmenesosa tästä. Vuoden 2007 tammi–heinäkuussa kortteja myytiin 3 500.[2]

Interrail-uudistus

1. huhtikuuta 2007 voimaan tullut uudistus poisti aikaisemman vyöhykejaon ja myyntiin tuli kaksi erilaista interrail-korttia: Inter Rail Global Pass ja Inter Rail One Country Pass. Inter Rail Global Pass kelpaa kaikissa interrail-maissa, ja sen voimassaoloajan voi valita neljästä vaihtoehdosta: 5 vapaavalintaista matkustuspäivää 10 päivän sisällä, 10 vapaavalintaista matkustuspäivää 22 päivän sisällä, 15 matkustuspäivää, 22 matkustuspäivää tai 30 matkustuspäivää.

Inter Rail One Country Pass on maakohtainen, mutta sen voi ostaa myös useampaan maahan. Interrail-yhteisön maat on jaettu neljään hintaryhmään, ja kortin voimassaoloajan voi valita neljästä vaihtoehdosta: 3, 4, 6 tai 8 matkustuspäivää kuukauden sisällä. Korttia ei voi ostaa omaan asuinmaahansa.

Historia
  • 1972: Interrail-ohjelma aloitettiin ja mukana oli 21 maata. Lippuja myytiin vain 21-vuotiaille tai sitä nuoremmille.
  • 1976: Ikäraja nostettiin 23 vuoteen, kolme vuotta myöhemmin 26 vuoteen.
  • 1982: Interrail-matkaajilta alettiin vaatia vähintään puolen vuoden asumista jossakin interrail-yhteisöön kuuluvassa maassa tai jossakin yllä mainituista maista.
  • 1985: Interrail-lippuun sisällytettiin alennuksia tietyistä lauttareiteistä.
  • 1991: Neuvostoliiton romahtaminen johti interrail-yhteisön laajenemiseen entisiin itäblokin maihin.
  • 1994: Interrail-maiden määrä kasvoi 29:ään, ja vyöhykkeitäselvennä oli nyt seitsemän.
  • 1998: Ikärajoitukset poistetaan ja vyöhykkeiden määrä kasvaa kahdeksaan.
  • 2005: Bosnia ja Hertsegovina liittyi interrail-yhteisöön.
  • 2007: Vyöhykejako poistui; myyntiin tulivat maakohtaiset passit ja kaikki maat kattava passi.

Lähteet
  1. Pulkkinen, Marko: Tunna Milonoff: "Ajatus puolen vuoden Intian reissusta oli täysin käsittämätön!" yle.fi. 27.3.2021. Viitattu 28.3.2021.
  2. Reilaamisen suosio kasvussa 17.8.2007. Euroopan komissio.

    Kirjallisuutta
    • Mikko Manka: Interrail-muistoja. SKS 2022. ISBN 978-951-858-140-9.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.