International Harvester

International Harvester -yhtiön juuret juontavat 1830-luvulle, jolloin virginialainen keksijä Cyrus McCormick viimeisteli kehittämäänsä versiota hevosvetoisesta elonkorjuukoneesta. Hän suoritti koneella kenttäkokeita vuoden 1831 aikana ja sai sille patentin vuonna 1834. Vuonna 1847 Cyrus muutti yhdessä veljensä Leander J. McCormickin (1819–1900) kanssa Chicagoon, jossa perustivat McCormick Harvesting Machine Company -nimisen yhtiön. Vuonna 1849 toinenkin veli, William Sanderson McCormick, muutti Chicagoon ja alkoi hoitaa yrityksen taloutta. McCormick-niittokone myi hyvin, osaksi älykkään ja uudenlaisen liiketoimintakäytännön vuoksi. Tuote tuli markkinoille juuri kun kehittyvät rautatiet tarjosivat jakelureitin kaukaisille markkinoille. Yritys myös loi laajan myyntimiesverkoston, joka kykeni esittelemään konetta eri puolilla maata.[2]

Cyrus McCormick kuoli vuonna 1885, ja yhtiö siirtyi hänen pojalleen, Cyrus McCormick Jr:lle. Vuonna 1902 McCormick Harvesting Machine Company ja Deering Harvester Company yhdistettiin kolmen pienemmän maatalouskoneita valmistaneen yhtiön kanssa (Milwaukee,[3] Plano,[4] ja Champion-merkkistä niittokonetta valmistanut Warder, Bushnell and Glessner[5]) ja niistä muodostettiin International Harvester Company -niminen yhtiö.

Deering Harvester oli aloittanut kokeilut polttomoottoreiden parissa jo vuoden 1889 tienoilla ja IH:n muodostamisen aikaan yhtiö valmisti päivittäin 50 paikallisvoimakonetta, joiden avulla voitiin pyörittää Deeringin kehittämiä maatalouskoneita. Deering suunnitteli myös kokeellisen, omalla voimallaan liikkuvan voimakoneen vuonna 1892. Samoihin aikoihin myös McCormickilla tehtiin kokeiluja polttomoottorikäyttöisten, omalla voimalla liikkuvien laitteiden parissa. Vuonna 1904 IH osti vaunuvalmistaja Weber Wagon Companyn, ja tämä hankinta viitoitti yhtiön tien merkittäväksi hyötyajoneuvojen valmistajaksi.[7]

1916 International Model G

Pääartikkeli: International Harvester (auto)

IH muistetaan etenkin kotimarkkinoillaan luotettavista ja innovatiivisista kevyen sarjan hyötyajoneuvoistaan, jotka kilpailivat "kolmen suuren" eli Fordin, GM:n ja Moparin Dodge-yksikön vastaavia tuotteita vastaan suhteellisen menestyksekkäästi. IH valmisti ajoneuvoja etenkin maatalouden ja viljelijöiden tarpeisiin, jolloin päärooliin nousevat avolavaiset autot eli pick-up truckit. Yhtiö valmisti kevyitä hyötyajoneuvoja vuodesta 1907 vuoteen 1975, ensimmäinen malli oli henkilökuljetuksiin tarkoitettu Auto Buggy. (Buggy tarkoittaa kärryä tai vaunua). Näiden itseliikkuvien tavaravaunujen tuotanto alkoi helmikuussa 1907 IH:n tehtailla Chicagossa, mutta se siirrettiin Ohion Akroniin saman vuoden lokakuussa. Tätä seurasi vuonna 1909 IHC Auto Wagon, pieninä sarjoina valmistettu, tavarankuljetuksiin tarkoitettu korkeapyöräinen malli. IHC valmisti vuosina 1910–1911 myös pienempipyöräisiä J30 Touring -henkilöautoja. Vuonna 1910 Auto Wagon uudelleennimettiin Motor Truckiksi, tätä mallia voidaan pitää amerikkalaisten pick-up truckien esiäitinä. Autojen merkkinä oli vuoteen 1914 asti IHC, tällöin niiden nimeksi muutettiin International. Viimeinen IH:n kevyt hyötyajoneuvo valmistui 5. toukokuuta 1975.[8]

Etualalla IHC:n Titan-merkillä valmistama traktori.

McCormick-Deering -traktori

Pääartikkeli: International Harvester (traktori)

International Harvester Agricultural Division -yksikkö perustettiin vasta Truck Division -yksikön jälkeen, mutta se nousi tunnetumpaan asemaan. Kun IH vuonna 1985 myi maatalouskoneita valmistaneen yksikkönsä Tennecolle, sekä "International Harvester" -nimi että "IH"-logo seurasivat mukana.

Kuten jo aiemmin on mainittu, sekä McCormick- että Deering -yhtiöt olivat suunnitelleet ja valmistaneet maatalouden koneita jo ennen yhdistymistään. Eräs uuden International Harvester Companyn tuotteita oli Traction Truck, pennsylvanialaisen Morton Traction Companyn kehittämä ja patentoima konsepti, jossa traktoria muistuttavan ajoneuvon rungolle oli mahdollista asentaa petrolikäyttöinen paikallismoottori ja näin voimaa saatiin sinne missä sitä tarvittiin. IHC:lle näitä alustoja valmisti Ohio Manufacturing Company.[9]

Vuonna 1906 alkanut Traction Truck -tuotanto alkoi jalostua, ja vuonna 1909 IHC valmisti Mortonin C-tyypin alustalle perustuvan ensimmäisen Mogul-nimisen traktorin. Vuodesta 1910 lähtien IHC valmisti kahta omaa suunnittelua edustanutta, mutta toisistaan teknisesti poikkeavaa traktorimerkkiä. Mogul-traktorit valmistettiin IHC:n Chicagon tehtaalla, kun taas entiset Deering Companyn tehtaat Wisconsinin Milwaukeessa valmistivat Titan-nimistä tarktoria.[10]

Myös tarktoreiden myynti hoidettiin omien perinteisten organisaatioiden kautta, Mogulia myytiin McCormick-edustustoissa ja Titania Deering-dealereiden kautta. Vaikka yhtiöt olivatkin fuusioituneet, IHC:lla uskottiin että maanviljelijöiden merkkiuskollisuus on niin vahvaa, että yhtiön oli syytä pysyä kahden organisaation strategiassa. Näin jatkettiin aina 1920-luvulle, ennen kuin IHC:ssä alettiin nähdä, että kahden samanlaisen tuotelinjan ylläpito tulee yhtiölle kalliiksi. Kilpailivathan organisaatiot tismalleen samoista asiakkaista. Myyntiverkostoaalettiin yhtenäistää ja kaupungeissa joissa oli molempien merkkien edustus, vahvempaa tulosta tehnyt edustaja sai jatkaa. Samalla myös tuotelinja yhtenäistettiin ja traktorit saivat nimen McCormick-Deering. Samoihin aikoihin IHC osti markkinoilta pienempiä kilpailijoitaan ja niiden tuotemerkkejä[10][11][12]

Vuonna 1924 IHC toi markkinoille kevyen ja monikäyttöisen Farmall-traktorin.

Tyypillinen 1940–1950-lukujen vaihteen IH-edustusto, josta sai autoja, traktoreita, maatalouskoneita, jääkaappeja sekä huolto- ja varaosapalveluja kaikkiin edellä mainittuihin.

1954 International Harvester Travelall

1961 International Harvester Scout

Vuonna 1926 Illinois’n Rock Islandin kaupungissa aloitti toimintansa IH:n uusi Farmall Works -tehdas, joka oli perustettu yksinomaan uuden Farmall-traktorin tuotantoa varten. Tuotantotahti oli kova ja kauppa kävi, vuonna 1930 valmistui 100 000:s Farmall. IH:n seuraava tavoite oli luoda eri kokoluokkiin kuuluvien monikäyttöisten traktorien perhe, josta löytyisi sopiva kone ostajan tarpeiden mukaan. Tämän työn tuloksena kehitettiin vuonna 1939 markkinoille tuotu Letter Series, jossa eri kokoluokkien traktoreiden tunnuksena oli aakkoston kirjain. Malliston visuaalisesta suunnittelusta vastasi designeri Raymond Loewy. Letter Series -sarjan traktorit ja niiden työkoneet nousivat suosioon, joka jatkui Yhdysvalloissa tasaisena läpi 1940- ja 1950-lukujen.[13]

Vuonna 1941 valmistui miljoonas International-kuorma-auto, mutta myös samana vuonna, Yhdysvaltain liittovaltion hallinnon taholta tulleen ohjeistuksen mukaan, kuorma-autojen valmistusta siviilimarkkinoille vähennettiin ja yhtiö kohdensi voimansa sotilaskäyttöön suunniteltujen, jokapyörävetoisten ajoneuvojen kehittämiseen. Lopulta, silloin tuotannossa olleen K-sarjan, kuorma-autojen siviilituotanto määrättiin lopetettavaksi kokonaan. Toisen maailmansodan aikana yhtiö valmisti Yhdysvaltain sotavoimien tarpeisiin kuljetuskalustoa, puolitelavaunuja, tuliaseiden jalustoja, kranaatinkuoria ja muuta sotamateriaalia.[7]

Vuonna 1946 IH hankki omistukseensa Kentuckyn Louisvillessa sijainneen entisen sotatarviketehtaan, jonka se varusti Farmall A- ja B-mallien sekä uuden Farmall Cub -pientraktorin tuotantoa varten. Vuonna 1948 IH hankki omistukseensa Connecticutin Bridgeportissa sijainneen Metropolitan Body Company -yhtiön. Täällä valmistettiin International Harvester Metro Van -pakettiautoja, joka oli tuotu markkinoille jo vuonna 1938.[14]

Toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvaltain maaseutua alettiin sähköistää ja tämä loi tuottajille aiempaa paremmat mahdolliset maidon ja lihan koneelliseen jäähdytykseen. IH perusti näiden laitteiden tuotantoa ja myyntiä varten oman yksikkönsä. Näistä laitteista on lyhyt matka kotitalouden jääkaappeihin, joiden valmistuksen IH aloitti vuonna 1947. Yhtiön kotikylmän myyntiä ja tuotekuvaa edistämään kehitettiin kuvitteellinen hahmo Irma Harding. IH myi kylmälaitelinjansa Whirlpool-yhtiölle vuonna 1955.[15]

1960-luvun alussa IH perusti Cub Cadet -yksikön, joka valmisti puutarhatraktoreita, ruohonleikkureita, pieniä lumilinkoja, painepesureita ja muita maa- ja kotitalouksien puutarhanhoidon laitteita. IH myi tämän yksikkönsä MTD Products -yhtiölle vuonna 1981.[16]

Vuonna 1974 yhtiön Rock Islandin tehtaalta valmistui viides miljoonas International Harvester -traktori.[17]

Läpi 1960- ja 1970-lukujen jatkuneesta hyvästä myynnistä huolimatta yhtiön tekemä tulos jäi laihaksi. Tästä tuloksesta enenevä siivu kului kasvaviin työvoimakuluihin ja lisääntyneiden tuoteturvallisuusvaatimusten aiheuttamien suunnittelukustannusten kasvuun. Liiketoiminnan rönsyily söi voimavaroja, eikä emoyhtiölle ollut aina selvää, mikä on sen ydinliiketoimintaa johon sen tulisi keskittyä. Yhtiön hallitus koostui konservatiivisesti ajattelevista henkilöistä ja uudet johtajanvakanssit täytettiin talon sisäisinä nimityksinä, näin ei yhtiöön juurikaan virrannut uusia tuulia. Yhtiön talouden tilaa heikensi entisestään vuosille 1979–1980 ajoittunut, viisi kuukautta kestänyt lakko.[1]

Yhtiön toimitusjohtajaksi oli elokuussa 1977 nimetty Archie McCardell, jonka oli määrä parantaa tulosta ja leikata kasvavia kuluja. Hän pyrki näihin tavoitteisiin muun muassa tehtaiden tuotannon supistamisella ja voittoa tuottamattomien tuotelinjojen lakkauttamisella. Vuoden loppuun saavuttaessa IH:n voitot olivat huipputasollaan kymmeneen vuoteen, mutta yhtiön kassavaranto oli silti alhainen. Työntekijöiden ammattiliitot olivat luonnollisesti raivoissaan tuotannon supistuksista ja muista säästötoimista. Kun vielä kävi ilmi, että McCardell kuului palkkansa puolesta Yhdysvaltain yhtiöjohtajien kärkikaartiin, että hänelle oli maksettu nimitykseensä liittyvänä kädenojennuksena 1,5 miljoonaa silloista Yhdysvaltain dollaria sekä myönnetty yhtiön puolesta 1,8 miljoonan dollarin laina, jolla hän osti kuuden prosentin osuuden yhtiöstä ja joka järjestelynä anteeksiantoi lainan, alkoi IH:n työläisiä jo 1950-luvun alusta edustaneen UAW:n (United Automobile Workers) mitta olla täysi. Liitto aloitti 1. marraskuuta 1979 työnseisauksen, joka päättyi huhtikuun 20. päivänä vuonna 1980, ja kesti siis 172 päivää. Lakon suorat kustannukset yhtiölle olivat 600 miljoonan dollarin luokkaa, nykyrahana noin kaksi miljardia dollaria.[18]

Lakon päätyttyä yhtiön tilanne ei palannut enää ennalleen. Työnseisauksen vaikutuksia pahensi entisestään Yhdysvaltojen 1980-luvun alun taloustaantuma. IH:n kaikki kolme päätoimialaa, maatalouskoneiden ja traktoreiden-, työkoneiden- sekä ajoneuvojen valmistus, olivat tilanteessa, jossa ne joko laitettiin myyntiin tai lakkautettiin.[19]

Marraskuussa 1984 saatiin päätökseen neuvottelut, joiden perusteella International Harvester myi maatalouskoneita valmistaneen yksikkönsä Tenneco -yhtiölle, joka liitti sen osaksi tytärytiötään J.I. Casea. Case valmisti jo ennestään traktoreita, mutta IH-kaupan myötä se sai lisättyä tuotelinjaansa leikkuupuimurit, puuvillan koneelliseet poimurit, viljelykoneet ynnä muut. Lisäksi Tenneco sai kaupan myötä vahvemman jalansijan myös Euroopan maatalouskonemarkkinoista.[20][21]

Ajoneuvoja ja moottoreita valmistaneet yksiköt jäivät alkuperäisen IH:n omistukseen, mutta koska sekä nimi "International Harvester" että IH-logo olivat kaupan myötä siirtyneet Tennecolle, yhtiö muutti vuonna 1986 nimekseen Navistar International Corporation. Navistar International on nykyään merkittävä keskiraskaiden ja raskaiden kuorma-autojen-, koulubussien-, sotilasajoneuvojen- sekä moottoreiden valmistaja.[22]

Vuonna 1908 IHC perusti Neussin kaupunkiin yhtiön, joka aluksi toi Saksaan IHC:n maatalouskoneita. Vuonna 1911 IHC Neuss aloitti oman tuotannon ja vuonna 1937 traktoreiden valmistuksen.

Vuonna 1906 Lontooseen perustettiin yhtiö, joka toi Britanniaan Kanadassa ja Yhdysvalloissa valmistettuja laitteita. Vuonna 1946 Englannin Doncasteriin perustettiin International Harvester Co of Great Britain, joka valmisti traktoreita ja toi Britanniaan muun muassa IH-kuorma-autoja.

IH:n traktoreiden valmistus Ranskassa alkoi vuonna 1950, aluksi CIMA (Compagnie Industrielle de Matériel Agricole) -nimisen yhtiön toimesta. Maahantuontia Yhdysvalloista oli toki ollut jo aiemmin.

International Harvester Australia -yhtiö kehitti Australian armeijalle sotilasajoneuvoja 1950-luvun alusta lähtien. Lisäksi yhtiön tuotelinjaan kuuluivat siviilipuolen kuorma-autot.

Näiden lisäksi IHC:n maanviljelyskoneita valmistettiin Venäjällä ennen bolševikkien vallankumousta. Emoyhtiön tuloksesta liki kolmannes tuli Venäjän toiminnoista, joten myös vallankumouksen aiheuttamat tappiot olivat suuruudeltaan melkoiset. Brasilialainen International Harvester Máquinas S.A oli tuonut maatalouskoneita maahan jo 1930-luvusta lähtien ja vuosina 1946–1955 valmistanut autoja CKD-kiteistä. IH ei ollut halunnut, aiempien Venäjän-kokemustensa perusteella, investoida tehdasta alueelle, jonka se koki poliittisesti epävakaaksi. Vuonna 1955 Brasilian silloinen hallinto lähti aktiivisesti kehittämään maan omaa ajoneuvotuotantoa ja myös IH saatiin vakuuttuneeksi investoinnin kannattavuudesta. Nykyisin kuorma-autotuotannosta ja moottoreiden valmistuksesta vastaa Navistar-konsernin International Trucks -divisioonan Brasilian yksikkö.[24][25]