Interkosmos

Interkosmos oli Neuvostoliiton sosialistisille maille rakentama avaruusohjelma, joka tunnetaan kosmonauttilennoista. Siihen kuului myös tieteellisiä miehittämättömiä avaruuslentoja.

DDR:n postimerkki

Sosialististen maiden lisäksi Interkosmokseen osallistuivat Syyria, Ranska ja Intia.

Miehitetyt Interkosmos-lennot
AjankohtaKosmonauttiVarakosmonauttiMaaLento
3. maaliskuuta 1978 Vladimír Remek Oldrich Pelcak Tšekkoslovakia Sojuz 28
27. kesäkuuta 1978 Miroslaw Hermaszewski Zenon Jankowski Puola Sojuz 30
26. elokuuta 1978 Sigmund Jähn Eberhard Köllner Itä-Saksa Sojuz 31
10. huhtikuuta 1979 Georgi Ivanov Aleksandăr Aleksandrov Bulgaria Sojuz 31
26. toukokuuta 1980 Bertalan Farkas Bela Magyari Unkari Sojuz 36
23. heinäkuuta 1980 Phạm Tuân Thanh Liem Bui Vietnam Sojuz 37
18. syyskuuta 1980 Arnaldo Méndez Jose Lopez Falcon Kuuba Sojuz 38
23. maaliskuuta 1981 Shugderdemidyn Gurragtschaa Maidarzhavyn Ganzorig Mongolia Sojuz 39
14. toukokuuta 1981 Dumitru Prunariu Dumitru Dediu Romania Sojuz 40
24. kesäkuuta 1982 Jean-Loup Chrétien Patrick Baudry Ranska Sojuz T-6
2. huhtikuuta 1984 Rakesh Sharma Ravish Malhotra Intia Sojuz T-11
22. heinäkuuta 1987 Muhammed Faris Munir Habib Habib Syyria Sojuz TM-3 - telakointi Mir-avaruusasemalle
6. heinäkuuta 1988 Aleksandăr Aleksandrov Krasmir Stojanov Bulgaria Sojuz TM-5 - telakointi Mir-avaruusasemalle
29. elokuuta 1988 Abdul Ahad Mohmand Mohammad Dauran Ghulam Masum Afganistan Sojuz TM-6 - telakointi Mir-avaruusasemalle
26. marraskuuta 1988 Jean-Loup Chrétien Michel Tognini Ranska Sojuz TM-7 telakointi Mir-avaruusasemalle
2. joulukuuta 1990 Toyohiro Akiyama Ryoko Kikuchi Japani Sojuz TM-11 telakointi Mir-avaruusasemalle
18. toukokuuta 1991 Helen Sharman Timothy Mace Britannia Sojuz TM-12 telakointi Mir-avaruusasemalle
2. lokakuuta 1991 Franz Viehböck Clemens Lothaller Itävalta Sojuz TM-13 telakointi Mir-avaruusasemalle

Interkosmos-satelliitit

Intekosmos-satelliitit olivat neuvostoliittolaisia satelliitteja, joihin muut SEV-maat osallistuivat. Osassa niistä satelliittien tieteelliset laitteet tulivat kokonaisuudessaan esim. Tšekkoslovakiasta.

Satelliitit

  • 28.11.1970 - Vertikal-1: Aeronomia/Ionosfääri/Aurinko
  • 20.8.1971 - Vertikal-2: Aurinko, UV ja röntgen
  • 7.4.1972 - Interkosmos 6 - Kosminen säteily, lähiavaruuden meteoroidit
  • 3.6.1975 - Interkosmos 14
  • 2.9.1975 - Vertikal-3: Aurinko: UV, röntgen
  • 1976 - paluukatselin testilento
  • 29.6.1976 - Interkosmos 15: teknologiakoe
  • 29.3.1977 - Yläilmakehä
  • 17.6.1977 - Signe 3 - Ranskalla iso osuus tämän satelliitien instrumentaatiossa
  • 7.8.1978 - Vertikal-5: Aurinko: UV ja röntgen
  • 24.9.1977 - Interkosmos 17 - Varautuneet partikkelit, neutraaliatomit, mikrometeoriitit
  • 25.10.1977 - Vertikal-6 Ionosfääri ja Aurinko
  • 24.10.1978 - Interkosmos 18: magnetosfääri. Tšekkoslovakia, DDR, Unkari, Puola ja Romania isossa roolissa
  • 24.10.1978 - Magion 1 - Tšekkoslovakian kehittämä satelliitti, joka laukaistiin Neuvostoliiton Interkosmos 18:n kanssa samalla laukaisulla
  • 3.11.1978 - Vertikal-7: Ionosfääri ja Aurinko
  • 27.2.1979 - Interkosmos 19 - Bulgaria, Tšekkoslovakia, Unkari ja Puola isossa roolissa
  • 26.9.1979 - Vertikal-8: Aurinko: UV ja röntgen
  • 1.11.1979 - Interkosmos 20. Tšekkoslovakia, DDR, Unkari ja Romania isossa roolissa
  • 1981 - paluukapselin testi
  • 6.2.1981 - Interkosmos 21 - Tšekkoslovakia, DDR, Unkari ja Romania suuressa roolissa
  • 7.8.1981 - Interkosmos 22. Bulgarialais-neuvostoliittolainen missio
  • 28.8.1981 - Vertikal-9: Aurinko: UV, röntgen
  • 21.9.1981 - Oreol 3 - Ranskalaisten osuus merkittävä; 'Arkad-3'.
  • 26.4.1985 - Interkosmos 23 - Tšekkiläis-neuvostoliittolainen missio
  • 18.12.1986 December 18 - Cosmos 1809
  • 28.9.1989 - Magion 2 - Interkosmos 24 (Aktivnyj) - plasmafysiikkaa
  • 28.9.1989 - Interkosmos 24 - Yhdysvallat, Bulgaria, Tšekkoslovakia, DDR, Unkari, Puola ja Romania ('Aktivny'-projekti). Mukana Tšekkoslovakian Magion-2 -satelliitti.
  • 18.12.1991 - Interkosmos 25 - Saksa, Romania, Bulgaria, Puola, Unkari mukana toteutuksessa. Osa kansainvälistä Apex-projektia. Ionosfääri ja magnetosfääri.
  • 13.12.1991 - Magion 3
  • 2.3.1994 - Interkosmos 26 - Aurinko - Coronas-I-projektin osa

Suomi ja Interkosmos

Neuvostoliitto esitti 1980-luvun alussa Suomelle ehdotuksen Interkosmos-ohjelmaan osallistumisesta. Virallista tarjousta ei tehty, mutta epävirallisia ehdotuksia tehtiin vuodesta 1981 alkaen useita, muun muassa ministeri Kalevi Sorsalle ja tieteen keskustoimikunnan puheenjohtaja Kai Otto Donnerille heidän vieraillessaan Moskovan lähellä sijaitsevassa Tähtikaupungissa. Myös kosmonautti Vitali Sevastjanov nosti asian esille vieraillessaan Suomi-Neuvostoliitto-Seuran kokouksessa, minkä jälkeen seura pyysi valtioneuvostoa toimimaan asian hyväksi. Suomi torjui kaikki tarjoukset, sillä maan poliittinen johto pelkäsi niihin suostumisen rinnastavan Suomen itäblokin maihin ja vahingoittavan sen kansainvälistä kuvaa puolueettomana maana.[1][2] Ulkoministeriön kielteisen vastauksen laati ulkoasiainneuvos Markus Lyra. Lisäksi Suomen tiedepiireissä pelättiin, että kaikki avaruustutkimukseen tarkoitettu rahoitus keskitettäisiin kosmonautin koulutukseen, joka olisi pelkkä julkisuustempaus ilman tieteellistä arvoa. Suomalaiset tieteilijät perustivat vuonna 1984 jopa salaisen työryhmän pohtimaan, miten hankkeelta voitaisiin välttyä. Ryhmään kuuluivat ainakin professorit Martti Tiuri, Risto Pellinen ja Pekka Jauho.[1]

Vaikka Suomi ei vakavasti harkinnut ohjelmaan osallistumista, mahdollista avaruuslentäjäksi koulutettavaa kuitenkin alustavasti etsittiin ilmavoimien MiG-hävittäjälentäjien joukosta.[2] Yksi ehdotetuista oli koelentäjä Jyrki Laukkanen. Ehdotus välitettiin ilmavoimien koelentueelle, mutta kukaan koelentäjistä ei ollut kiinnostunut lähtemään Neuvostoliittoon kolmen vuoden kosmonauttikoulutukseen, ja he ilmoittivat, ettei osallistumisesta olisi ilmavoimille tai koelentämiselle hyötyä.[3][4]

Lähteet
  1. Rami Nieminen: Poliittinen varovaisuus esti Suomea lähettämästä omaa avaruuslentäjää Turun Sanomat 17.10.2006. Viitattu 14.8.2020.
  2. Tommi Nieminen: Ensimmäinen askel Marsiin (vain tilaajille) Helsingin Sanomat 25.5.2008. Viitattu 14.8.2020.
  3. Jyrki Laukkanen Suomen Tietokirjailijat ry. Viitattu 26.7.2020.
  4. Veteli, Annika: Jyrki Laukkasesta piti tulla Suomen ensimmäinen kosmonautti – kieltäytyi kutsusta, kun siitä ei olisi ollut mitään hyötyä yle.fi. 10.7.2019. Viitattu 26.7.2020.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.