Insulae (provinssi)

Insulaen provinssi käsitti pääosan keskisistä ja läntisistä Egeanmeren saarista.[3] Siihen kuului osa nykyisten Kykladien ja Dodekanesian saarista sekä Pohjoisen Egean saarista, mukaan lukien seuraavat saaret (niiden antiikinaikaisilla nimimuodoilla): Amorgos, Andros, Astypalaia, Ios, Khios, Kos, Lesbos, Melos, Naksos, Paros, Rhodos, Samos, Sifnos, Tenedos, Tenos ja Thera.[3] Provinssin ulkopuolella olivat muun muassa Kykladien Delos, Keos, Kimolos, Kythnos, Mykonos ja Syros, jotka kuuluivat Achaean provinssiin.[4] Provinssin itäpuolella sijaitsi Asian provinssi, eteläpuolella Cretan provinssi ja länsipuolella Achaean, Thessalian ja Macedonian provinssit.[1]

Saaret olivat kreikkalaista aluetta, ja niillä oli monia vanhoja kreikkalaisia kaupunkivaltioita. Hierokleen Synekdemoksen mukaan provinssin alueella olisi ollut vielä 500-luvulla 20 kaupunkia, mutta se luettelee niistä vain 19.[3] Provinssin hallinnollinen keskus oli Samos[5] tai Rhodos.[3]

Insulaen alue oli aiemmin osa Asian provinssia. Insulaen provinssi perustettiin keisari Diocletianuksen noin vuonna 293 tekemän uudistuksen yhteydessä.[3] Provinssi kuului Asianan diokeesiin,[2] ja sitä hallitsi Asian provinssin prokonsulin alainen praeses (kreik. hēgēmon).[3] 300-luvulta lähtien se oli osa Oriensin prefektuuria.[2][3] Rooman valtakunnan jaon jälkeen vuodesta 395 provinssi oli osa Itä-Roomaa ja kuului edelleen samoihin prefektuuriin ja diokeesiin.

Tärkeimmät provinsseissa tapahtuneet muutokset alueella olivat:

Varhaisbysanttilaisella kaudella vuonna 536 keisari Justinianus teki Insulaen provinssista osan Quaestura exercituksen (Quaestura exercitus Justiniana) hallintoaluetta, johon liitettiin myös provinssit Caria, Cyprus, Moesia secunda ja Scythia.[3]