Instrumentalismi

(Metodologinen) instrumentalismi on tieteenfilosofinen näkemys, jonka mukaan käsitteet ja teoriat ovat hyödyllisiä instrumentteja ja niiden arvoa ihmisille ei mitata sillä, ovatko ne tosia vai epätosia (tai kuvastavatko ne totuutta), vaan sillä kuinka tehokkaasti ne selittävät ja ennustavat ilmiöitä.

Instrumentalismi ja sen kehitys liittyvät läheisesti analyyttisen filosofian pragmaattisen koulukuntaan ja sen edustajiin John Deweyhin, William Jamesiin ja C. S. Peirceen. Instrumentalisteja on usein syytetty relativisteiksi, kuten suurelta osin lähinnä William Jamesin kirjoitukset olivatkin. Ontologinen kysymys maailman, tosiasioiden ja arvojen luonteesta on kuitenkin täysin erilainen kuin käytännöllinen tieteenfilosofinen näkemys tieteellisten teorioiden ja laajemmin katsottuna epistemologian luonteesta, joten puhdas realisti voi olla myös instrumentalisti (esimerkiksi Karl Popper). C. S. Peirce myös myöhemmin alkoi puhua omista näkemyksistään pragmatisismina erotuksena pragmatismiin, tehdäkseen selvempää eroa itsekin relativistisempina pitämiinsä kollegoihinsa.

Poliittinen instrumentalismi on alun perin muun muassa John Deweyn ja myöhemmin muun muassa Chicagon taloustieteellisen koulukunnan edustama näkemys, jonka mukaan politiikan ei tulisi olla dogmaattista tai ideologioihin perustuvaa, vaan kaikella politiikalla tulisi olla selkeät tavoitteet ja tulisi empiirisesti mitata, josko politiikalla saavutetaan kyseiset tavoitteet.

Samanlaista näkemystä voidaan soveltaa myös etiikkaan, jossa voidaan puhua moraalisesta instrumentalismista, joka ei pidä metafyysisiä itseisarvoja, joita ei voida erikseen perustella. Moraalisen instrumentalismin mukaan sääntö, jonka mukaan muita ihmisiä ei saa tappaa, on perusteltavissa yhteisön selkeiden tavoitteiden perusteella, kun taas vaikkapa uskonnollinen näkemys seksuaalisen himon haitallisuuteen ei edistä mitään rationaalista tai sekulaaria tavoitetta ja siten lähinnä haittaa yhteisön toimintaa. Tällaisena moraalinen instrumentalismi lähentyy David Humen näkemyksiä sekä klassista utilitarismia.