Insomnium

Ville Friman.

Markus Hirvonen.

Niilo Sevänen.

Insomnium sai alkunsa Joensuussa keväällä 1997. Yhdessä vuodesta 1994 soittaneet bassokitaristi Niilo Sevänen ja rumpali Tapani Pesonen pyysivät samassa lukiossa alempaa luokkaa käyneet kitaristit Ville Frimanin ja Markus Hirvosen mukaan koulun kevätjuhlaesitykseen, jota varten Sevänen oli säveltänyt kappaleen neljälle akustiselle kitaralle. Nelikko jatkoi soittamista coveryhtyeenä ja alkoi pian tehdä omia kappaleitaan erityisesti Seväsen ja Frimanin löydettyä yhteisen musiikillisen linjan.[1][2][3]

Pesosen lähdettyä varusmiespalvelukseen vuonna 1998 Hirvonen siirtyi yhtyeen rumpaliksi.[1] Toiseksi kitaristiksi tuli Timo Partanen. Yhtye äänitti ensimmäisen demonsa kokoonpanolla Friman (kitara), Hirvonen (rummut), Partanen (kitara) ja Sevänen (laulu, basso) keväällä 1999,[1][4] johon mennessä nimeksi oli vakiintunut Insomnium. Toinen demo Underneath the Moonlit Waves ilmestyi vuonna 2000.[5]

Keväällä 2001 Insomnium teki neljän albumin mittaisen levytyssopimuksen brittiläisen Candlelight Recordsin kanssa.[1][6] Samoihin aikoihin Partasen korvasi Ville Vänni turkulaisesta Watch Me Fall -yhtyeestä.[1] Esikoisalbumi In the Halls of Awaiting ilmestyi vuonna 2002,[1] ja se koostui osin demojen aikaisesta kappalemateriaalista.[7] Esikoista seurasi Since the Day It All Came Down vuonna 2004. Albumi noteerattiin hyvin arvosanoin muun muassa Kerrangissa ja Metal Hammerissa.[7] Yhtyeen jäsenet olivat hajaantuneet opiskelemaan eri puolille Suomea – Friman Jyväskylään, Hirvonen Lappeenrantaan ja Sevänen ja Vänni Turkuun, mutta molemmat albumit äänitettiin Joensuussa MediaWorks-studiolla.[7] Vuonna 2005 yhtye teki Britanniassa ensimmäisen Suomen ulkopuolisen kiertueensa.[6]

Vuonna 2006 ilmestynyt Above the Weeping World oli Insomniumin läpimurtoalbumi.[6][8] Se sijoittui yhdeksänneksi Suomen albumilistalla,[9] ja kappaleesta ”Mortal Share” kuvattu musiikkivideo pääsi MTV:lle.[6] Syksyllä 2006 yhtye kiersi Eurooppaa ensin Enslavedin ja Zyklonin kanssa ja sitten Satyriconin ja Keep of Kalessinin kanssa. Syyskuussa 2007 oli vuorossa Pohjois-Amerikan-kiertue Katatonian, Scar Symmetryn ja Swallow the Sunin kanssa ja marraskuussa 2007 Euroopan-kiertue Amorphisin ja Swallow the Sunin kanssa.[8]

Neljäs albumi Across the Dark julkaistiin syksyllä 2009. Se palkittiin vuoden albumina ja Insomnium vuoden yhtyeenä helmikuun 2010 Finnish Metal Awardsissa.[10] Suomen albumilistalla Across the Dark sijoittui viidenneksi.[9] Albumilla kuultiin ensimmäistä kertaa puhtaita lauluja, jotka lauloi Jules Näveri.[8][11] Myös kosketinsoitinten rooli yhtyeen musiikissa kasvoi Across the Darkilla.[8] Loppuvuonna 2009 Insomnium teki Euroopan-kiertueen Swallow the Sunin ja Omnium Gatherumin kanssa.[8] OG:n kitaristi Markus Vanhala soitti myös Insomniumin riveissä, kun hän tuurasi vuoroin Frimania ja Vänniä.[11]

Candlelight-sopimuksen umpeuduttua Insomnium siirtyi saksalaiselle Century Media Recordsille elokuussa 2010.[12] Laulaja-bassokitaristi Seväsen mukaan Century Media ei alun perin ollut halukas tekemään sopimusta Insomniumin kanssa, mutta sitten yhtiön A&R-johtaja Jens Prüter näki yhtyeen livenä syksyn 2009 kiertueella ja vaikuttui näkemästään.[13]

Markus Vanhala liittyi yhtyeeseen vuonna 2011.

Syyskuussa 2010 Insomnium julkaisi kappaleen ”Weather the Storm”, jolla vieraili Dark Tranquillityn laulaja Mikael Stanne. Kappaleella markkinoitiin samalla yhtyeiden syksyn Euroopan-kiertuetta. Kappale julkaistiin huhtikuussa 2011 myös singlenä ja musiikkivideona.[14][15] Insomniumin viides ja Century Media -aikakauden ensimmäinen albumi One for Sorrow julkaistiin lokakuussa 2011. Se sijoittui kuudenneksi Suomen albumilistalla.[9] Albumilla kuultiin puhtaissa lauluissa ensimmäistä kertaa kitaristi Frimania.[11] Marraskuussa 2011 Vanhala korvasi perhe-elämään ja kirurgin uraan keskittyneen Vännin kitarassa pysyvästi.[16] One for Sorrow’n jälkeen yhtye teki pääesiintyjänä Euroopan-kiertueen, lämmittelijöinään MyGrain ja Before the Dawn.[11]

Vuonna 2014 Insomnium julkaisi kuudennen albuminsa Shadows of the Dying Sun, joka sijoittui toiseksi Suomen albumilistalla ja pysyi listalla yhteensä kahdeksan viikkoa.[9] Insomnium sai albumista parhaan metallialbumin Emma-ehdokkuuden,[17] mutta voiton kategoriassa vei Stam1na SLK-albumillaan.[18] Marraskuussa 2014 Candlelight julkaisi yhtyeen neljä ensimmäistä albumia The Candlelight Years -boksina.[19] Lokakuussa 2014 oli Euroopan-kiertue Stam1nan ja Fleshgod Apocalypsen kanssa.[20]

Elokuussa 2015 Insomnium teki ensimmäisen Pohjois-Amerikan-kiertueensa pääesiintyjänä. Yhtye joutui turvautumaan kiertueella varamiehiin, kun Nick Cordle tuurasi Frimania ja Mike Bear Sevästä.[21][22] Vuonna 2015 Frimanin tuuraajana oli ensimmäistä kertaa myös Jani Liimatainen,[23] joka nähtiin vuodesta 2017 alkaen roolissa säännöllisesti.

Syyskuussa 2016 Insomnium julkaisi konseptialbumin Winter’s Gate, joka koostuu yhdestä 40-minuuttisesta kappaleesta ja perustuu Seväsen vuonna 2007 kirjoittamaan novelliin.[24] Albumi sijoittui ensimmäiseksi Suomen albumilistalla ja oli Emma-gaalassa ehdolla vuoden metallialbumiksi.[9][25] Emman vei jälleen Stam1na, tällä kertaa Elokuutio-albumillaan.[25] Winter’s Gatea seuranneilla kiertueilla Insomnium esitti albumin kokonaisuudessaan.[26] Heinäkuussa 2017 yhtye esitti albumin Joensuun Ilosaarirockissa yhdessä Joensuun kaupunginorkesterin kanssa.[27]

Jani Liimatainen vakiintui virallisena jäsenenä vuonna 2019.

Heinäkuussa 2019 Insomnium vahvisti Liimataisen aseman yhtyeen virallisena jäsenenä. Yliopisto-opettajana Yorkissa toimiva Friman jatkaa laulunkirjoittajana ja liittyy livekokoonpanoon ehtiessään.[28][29] Yhtye esiintyi ensimmäistä kertaa kolmella kitaristilla 20. heinäkuuta Laukaan John Smith Rock Festivalissa.[29] Samalla yhtye juhlisti 10-vuotiasta Across the Dark -albumia esittämällä sen kokonaisuudessaan.[30]

Insomniumin kahdeksas studioalbumi Heart Like a Grave ilmestyi 4. lokakuuta 2019.[28] Se sijoittui edellislevyn tapaan Suomen albumilistan ensimmäiseksi.[9] Albumin myötä Insomnium oli kolmatta kertaa peräkkäin Emma-ehdokkaana, mutta voiton vei Battle Beast No More Hollywood Endings -albumillaan.[31][32] Yhtye aloitti Tour Like a Grave -kiertueen lokakuussa 2019 loppuunmyydyillä Suomen-esiintymisillä.[33] Marras–joulukuussa 2019 yhtye kiersi Eurooppaa lämmittelijöinään The Black Dahlia Murder ja Stam1na.[28] Maaliskuussa 2020 Insomnium ja Omnium Gatherum aloittivat 35 konsertin pituiseksi kaavaillun Pohjois-Amerikan-kiertueen, mutta kiertue peruuntui jo ensimmäisen konsertin jälkeen koronaviruspandemian vuoksi.[34][35]

Pandemian aiheuttamalla kiertuetauolla Insomnium teki neljä internetin kautta livenä suoratoistettua esiintymistä, joissa se esitti muun muassa Shadows of the Dying Sun-, Winter’s Gate- ja Heart Like a Grave -albumit kokonaisuudessaan.[36][37][38][39] Vuoden 2021 mittaan yhtye julkaisi kolme singleä, jotka ovat mukana syyskuussa 2021 ilmestyneellä Argent Moon -EP:llä.[40]

Marraskuussa 2022 yhtye ilmoitti julkaisevansa yhdeksännen studioalbuminsa Anno 1696 24. helmikuuta 2023. Kyseessä on teema-albumi, joka perustuu Seväsen kirjoittamaan novelliin, jonka tapahtumat sijoittuvat vuosina 1696-1697 Suomessa koettuihin nälkävuosiin.[41] Niilo Sevänen kertoo, että albumi pohjautuu historiaan, mutta ottaa myös vapauksia.[42]

Albumilta julkaistiin ennakkoon single "Lilian", jolle julkaistiin myös musiikkivideo.[43]

• Tapani Pesonen – rummut (1997–1998)
• Timo Partanen – kitara (1998–2001)
• Ville Vänni – kitara (2001–2011)

• Tuomas Jäppinen – kitara (2011)[16]
• Mike Bear – basso, laulu (2015)[22]
• Nick Cordle – kitara (2015, 2018)[21][46]
• Kari Olli – kitara, laulu (2015)[47]
• Jani Liimatainen – kitara, laulu (2015, 2017–2019)[23][48]

• Aleksi Munter – koskettimet
• Varpu Vahtera – koskettimet
• Jone Väänänen – koskettimet
• Laura Naire – sello
• Jules Näveri – laulu
• Mikael Stanne – laulu

• In the Halls of Awaiting  (2002)
• Since the Day It All Came Down  (2004)
• Above the Weeping World  (2006)
• Across the Dark  (2009)
• One for Sorrow  (2011)
• Shadows of the Dying Sun  (2014)
• Winter’s Gate  (2016)
• Heart Like a Grave  (2019)
• Anno 1696  (2023)

• The Candlelight Years  (2014)

• Where the Last Wave Broke  (2009)
• Ephemeral  (2013)
• Argent Moon  (2021)

• Weather the Storm  (2011)
• While We Sleep  (2014)
• Out to the Sea / Skyline  (2015, split-single Omnium Gatherumin kanssa)
• Valediction  (2019)
• Heart Like a Grave  (2019)
• Pale Morning Star  (2019)
• The Conjurer  (2021)
• The Reticent  (2021)
• The Antagonist  (2021)
• Lilian  (2022)
• White Christ  (2022)
• The Witch Hunter  (2022)

• Demo 1999  (1999)
• Underneath the Moonlit Waves  (2000)