Insertioreaktio

Insertioreaktio on kemiallinen reaktio, jossa atomi tai atomiryhmä liittyy kahden muun atomin välisen kovalenttisen sidoksen väliin muodostaen sidoksen molemman aikaisemman sidoksen muodostavan atomin kanssa.[1][2][3] Yleisesti tämä voidaan kuvata reaktioyhtälöllä

A + B–C → B–A–C
Esimerkkejä insertioreaktioista

Insertioreaktiot tapahtuvat tyypillisesti hyvin reaktiivisille kemiallisille lajikkeille ja esimerkiksi karbeenien, karbenoidien ja organometalliyhdisteiden insertioreaktiot ovat yleisiä, mutta myös eräitä muita insertioreaktioita tunnetaan. Insertioreaktion käänteisreaktio on ekstruusioreaktio.[1][2][3][4] Insertioreaktiot ovat tyypillisiä niin kutsutun click-kemian reaktioita.

Insertioreaktioiden tyyppejä

Keteenit reagoivat monien yksinkertaisten sidosten kanssa insertioreaktioilla muodostaen karbonyylijohdannaisen. Reaktioiden tarkkaa mekanismia ei tunneta, mutta insertioreaktioita tapahtuu keteenien ja muun muassa C-H-, C-O-, C-S-, ja C-Cl-sidosten väliin esimerkiksi orgaanisten halogeenien, ortoestereiden, asetaalien ja tioasetaalien kanssa. Keteenit pystyvät insertoitumaan myös organometalliyhdisteisiin ja eräisiin epäorgaanisiin yhdisteisiin muun muassa typen ja rikin klorideihin.[5]

Karbeeneille ja karbenoideille insertioreaktiot ovat hyvin tyypillisiä. Karbeenit kykenevät insertoitumaan muun muassa C-H-, C-O- sekä C-Cl-sidoksiin. Myös kahden hiiliatomin väliseen sidokseen insertoituminen on mahdollista, mutta harvinaista. Karbeenien insertioreaktiot ovat niin kutsuttuja homologaatioreaktioita, joissa hiilivetyketju kasvaa yhdellä tai useammalla atomilla.[3][6] Karbeenien insertion reaktiomekanismi riippuu karbeenien tyypistä. Singlettikarbeenit reagoivat yhtäaikaismekanismilla, kun triplettikarbeenit muodostavat hiilivedystä ensin radikaalin vedyn abstraktiolla ja samalla karbeenista itsestäänkin muodostuu radikaali. Nämä kaksi radikaalia reagoivat keskenään muodostaen lopullisen insertiotuotteen.[3]

Organometalliyhdisteissä insertioreaktio voi tapahtua metallin ja hiilen, vedyn tai halogeenin väliseen sidokseen. Tyypillisiä insertoituvia reagensseja ovat esimerkiksi alkeenit ja hiilimonoksidi. Organometalleille tapahtuvat insertiot ovat tärkeitä useissa teollisissa katalyyttisissä prosesseissa esimerkiksi alkeenien polymeroinneissa.[4][7][8]

Lähteet
  1. Leila Kotama ja Antti Kivinen: Suomalaisten Kemistien Seuran sanastotoimikunnan julkaisuja nro 5: Fysikaalisen orgaanisen kemian sanasto, s. 67. Suomen Kemian Seura, 1983. ISBN 951-9223-20-7. (englanniksi)
  2. Insertion IUPAC GoldBook. IUPAC. Viitattu 16.10.2015. (englanniksi)
  3. Francis A. Carey & Richard J. Sundberg: Advanced Organic Chemistry B: Reactions and synthesis, s. 934. Springer, 2007. ISBN 978-0-387-68350-8. (englanniksi)
  4. Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 537. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 16.10.2015). (englanniksi)
  5. Henri Ulrich: Cumulenes in Click Reactions, s. 294–295. John Wiley & Sons, 2009. ISBN 978-0-470-74793-3. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 16.10.2015). (englanniksi)
  6. Jonathan Clayden, Nick Greeves, Stuart Warren: Organic Chemistry, s. 1018–1020. Oxford University Press, 2012. ISBN 978-0-19-927029-3. (englanniksi)
  7. Arno Behr: Catalysis, Homogeneous, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2010. Viitattu 16.10.2015
  8. Didier Astruc: Organometallic Chemistry and Catalysis, s. 135–136. Springer, 2007. ISBN 978-3-540-46128-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 16.10.2015). (englanniksi)
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.