Innviertel

Ylä-Itävallan länsiosassa sijaitseva Innviertel on kukkulainen litteä luonnonalue, jonka pohjois- ja eteläreunat ulottuvat jopa 800-900 metrin korkeuteen, yltäessä Böömin vanhojen runkovuorien ylängöltä Hausruckin vuorijonoon Alppien juurella, ja jota leikkaavat useat joet. Tätä Tonavan eteläpuolella levittäytyvää aluetta rajaavat Enns-joki idässä ja Inn-joki lännessä ja Innin pisin sivujoki Salzach.[4] Alueen nimi juontuu Tonavaan virtaavasta rajajoesta Inn, joka erottaa Ylä-Itävallan Saksasta. Innviertelin lisäksi Ylä-Itävallan osavaltioon kuuluvat Hausruckviertel, Traunviertel ja Tonavan pohjoispuolella oleva Mühlviertel osana Böömin vuoristomassiivia.[5][6] Ylä-Itävallan ydinosa-alueeksi lasketaan varsinkin eteläpuoliset ja tiheään asutut Innviertel, Hausruckviertel ja Traunviertel ja osa kalkkikivi-Alppien korkeista vuorista. Niiden maatalouden ja viljelyn kannalta hedelmällistä vuorien edusalueen pelto- ja niittymaata käytetään intensiivisesti niin maanviljelyksessä kuin karjankasvatuksessa ja hedelmä- ja rypäletarhoina laajalti suosittuun hedelmä- ja puristemehun tuotantoon.[7] Nykyään Ylä-Itävallan Welsin, Steyrin ja Linzin kaupunkien välinen keskusalue muodostaa erillisen, viidennen Neljänneksen, jota kutsutaan usein "Oberösterreichischer Zentralraum" e. Ylä-Itävallan keskiosaksi.[1][8]

Innviertelin pinta-ala on 2 250 km²[1] ja väkiluku on lähes 220 000[8][1], mutta lukuun ottaen Grieskirchenin alueen, joka perinteisesti on osa Hausruckvierteliä, Innviertelin alueella asuu noin 282 000 asukasta. Innviertelin historiallisista kaupungeista monet sijaitsevat Inn-joen varrella, joka pääosin johtuu suolakaupasta. Innviertel-alueen suurimmat kaupungit ovat Braunau am Inn ja Ried im Innkreis. Kaksi vanhinta ovat Obernberg am Inn ja barokin että turistikeskus Schärding. Rieden kaupungissa on etnografinen museo (Innviertler Volkskundemuseum), jossa esitellään kansallisia vaatteita, huonekaluja ja aseita.[9]

Alue kuului 700-luvulta lähtien Baijeriin nimellä Innbaiern.[3] Saksan ja erityisesti Baijerin ajauduttua epäjärjestykseen keisari Fredrik I Barbarossa palautti rauhan vuonna 1156. Tuolloin keisarin saadessa Baijerin herttuakunnan läänityksekseen Innviertelistä tuli raja-alue, joka aiheutti sekä poliittisia että sotilaallisia konflikteja vielä vuosisatojen ajan. Vaikeita aikoja ja tuhoa toi mukanaan Espanjan perimyssota, jolloin alue joutui usein tahattomaksi vaihtotavaraksi tai halukohteeksi. Useat Keski-Euroopan valtiot tekivät aluevaltauksien perintövaatimuksia, mukaan lukien Itävallalle ja Ala-Baijerin herttuakunnalle.[10]

Innviertel on Ylä-Itävallan nuorin Viertel eli neljännes.[11] Nimensä alue sai vuonna 1779, kun Baijerin perimyssodan päättyessä solmittiin Teschenin rauha, Innviertel liitettiin Itävaltaan[12][13] ja Innistä tuli Ylä-Itävallan länsiraja. Tuolloin Ennsin arkkiherttuakunta (nykyinen Ylä-Itävalta) oli jaettu neljään osaan ja sen vuoksi tulokasta aluksi kutsuttiin nimellä ”viides neljännes”. Kun Mühlviertel ja Machlandviertel yhdistyivät, uusin alue nimettiin lopulta Innvierteliksi. Vuonna 1809 tehdyssä Schönbrunnin rauhassa Itävalta joutui luovuttamaan Innviertelin Napoleonin liittolaiselle Baijerille. Baijeri otti alueen haltuunsa vuonna 1810, jolloin siitä tuli Baijerin ala-Tonavan alue. Wienin kongressi vuonna 1815 päätti alueen palauttamisesta Itävallalle[3]. Baijerin kuningaskunta luovutti Innviertelin yhdessä muiden alueiden kanssa takaisin Itävallalle Münchenin sopimuksella 1. toukokuuta 1816.

Vuonna 1979 Innviertelin Ylä-Itävaltaan liittämisen 200-vuotispäivää kunnioitettiin sekä erillisellä postimerkillä[10] että 100 šillingin arvoisella hopeakolikolla.[9][14]

Holzöster-järvi

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Innviertel Wikimedia Commonsissa