Innuendo

Innuendo on brittiläisen Queen-yhtyeen neljästoista studioalbumi. Se äänitettiin vuosina 1989–1990 ja julkaistiin 5. helmikuuta 1991. Innuendo on viimeinen laulaja Freddie Mercuryn elinaikana julkaistu albumi. 1980-luvun loppupuolella AIDSiin sairastuneen Mercuryn huononeva tila heijastuu paljon albumin tunnelmaan ja sanoituksiin, jotka ovat tavallista Queen-linjaa huomattavasti synkempiä.[5][6]

Innuendo
Queen
Studioalbumin Innuendo kansikuva
Studioalbumin tiedot
 Äänitetty  Metropolis Studios Lontoo, Mountain Studios Montreux; maaliskuu 1989 – marraskuu 1990 [1] [2]
 Julkaistu 4. helmikuuta 1991 (UK); 5. helmikuuta 1991 (US) [1]
 Tuottaja(t) Queen, David Richards
 Tyylilaji hard rock, poprock, progressiivinen rock, taiderock[3]
 Kesto 53.44
 Levy-yhtiö EMI/Parlophone (UK)
Hollywood (US) [4]
Queenin muut julkaisut
The Miracle
1989		 Innuendo
1991		 Greatest Hits II
1991

Albumi oli Yhdysvalloissa Billboard 200 -myyntilistalla 30 viikkoa, parhaimmillaan sijalla 17[7]. Albumilla on kaksitoista kappaletta, joista viisi on julkaistu myös singleinä. Nämä kappaleet olivat ”Innuendo”, ”I’m Going Slightly Mad”, ”Headlong”, ”The Show Must Go On” ja ”These Are the Days of Our Lives”, joista kaikista tehtiin myös musiikkivideot[2].

Innuendolle sisältyy myös kappale ”Delilah”, joka on saanut nimensä yhdeltä Freddie Mercuryn lukuisista kissoista.[6]

Kappaleet
  1. Innuendo – 6.31 (säv. Queen)
  2. I’m Going Slightly Mad – 4.22 (säv. Queen)
  3. Headlong – 4.38 (säv. Queen)
  4. I Can’t Live with You – 4.34 (säv. Queen)
  5. Don’t Try So Hard – 3.39 (säv. Queen)
  6. Ride the Wild Wind – 4.43 (säv. Queen)
  7. All God’s People – 4.21 (säv. Queen, Moran)
  8. These Are the Days of Our Lives – 4.16 (säv. Queen)
  9. Delilah – 3.35 (säv. Queen)
  10. The Hitman – 4.57 (säv. Queen)
  11. Bijou – 3.37 (säv. Queen)
  12. The Show Must Go On – 4.36 (säv. Queen)

[2][5]

Singlet
  • Innuendo (Queen) / Bijou (Queen) – 14. tammikuuta 1991
    Yhdysvalloissa single julkaistiin vasta huhtikuussa. Kappale on yhtyeen raskaimpia ja siinä on paljon synkkiä sävyjä.
  • I’m Going Slightly Mad (Queen) / The Hitman (Queen) – 4. maaliskuuta 1991
    Kappale on tunnettu varsinkin absurdista, jopa maailman parhaaksi sanotustalähde? musiikkivideostaan.
  • Headlong (Queen) / All God's People (Queen/Moran) – 13. toukokuuta 1991 Euroopassa, 15. tammikuuta 1991 Yhdysvalloissa
    Kappale on yhtyeen aiemmin tunnettua glam-vaikutteista hard rockia.
  • The Show Must Go On (Queen) / Keep Yourself Alive (May) – 14. lokakuuta 1991
    Yhdysvalloissa single julkaistiin vasta seuraavan vuoden alussa Mercuryn kuoleman jälkeen. Kappale kertoo Mercuryn intohimosta tehdä musiikkia hänen heikentyneestä terveydestään huolimatta.
  • These Are the Days of Our Lives (Queen) – 2. joulukuuta 1991)
    Single julkaistiin yhdessä Bohemian Rhapsodyn kanssa Mercuryn kuoleman jälkeen. Single nousi listaykköseksi monessa maassa.

[2]

Kokoonpano

Levyllä soittivat myös:

  • Steve Howe – espanjalainen kitara kappaleessa Innuendo
  • Mike Moran – koskettimet kappaleessa All God's People
  • David Richards – lyömäsoittimet kappaleessa These Are the Days of Our Lives

[2]

Julkaisut

Albumi julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1991 CD-levynä, vinyylilevynä ja C-kasettina. Osa vinyylijulkaisun kappaleista on editoitu hieman erilaisiksi. Albumi julkaistiin Britanniassa 4. helmikuuta 1991, levy oli myyntilistalla 37 viikkoa, parhaimmillaan 1. sijalla myyden platinaa. Yhdysvalloissa albumi julkaistiin 5. helmikuuta 1991, kultaa myynyt albumi nousi 10 listaviikon aikana parhaillaan sijalle 30.[1][2][5]

Albumi julkaistiin Japanissa remasteroituna CD-levynä vuonna 2001. Remasteroitu versio japanilaisin kansin julkaistiin uudelleen vuonna 2004 Japanissa ja Euroopassa.[2]

Lähteet
  1. Innuendo Queen – Royal Legend. Arkistoitu 3.9.2007. Viitattu 18.12.2006. en
  2. Innuendo Queen Picture Hall. Viitattu 18.12.2006. en
  3. Innuendo by Queen rateyourmusic.com. Viitattu 18.8.2012. (englanniksi)
  4. Innuendo Andy's Queen Page. Viitattu 18.12.2006. en
  5. Innuendolla Queen kuitenkin palasi musiikillisesti 1980-luvun popmusiikista lähemmäksi kokeilevaa taide-rockia, jolla oli 1970-luvulla tullut tunnetuksi.Innuendo QueenOnline. Viitattu 18.12.2006. (englanniksi)
  6. Innuendo allmusic. Viitattu 18.12.2006. (englanniksi)
  7. Innuendo 15.6.1991. The Billboard 200. Viitattu 18.12.2006. (englanniksi)[vanhentunut linkki]

    Aiheesta muualla


    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.